Mikä on suurin onnistumisesi?

”Mulla on 2 lasta, asun lähiössä ja luen paljon..” jotenkin näin kerron itsestäni työhaastattelussa ja se tuntuu hassulta. ”Miltä ajattelet tuosta mitä juuri sanoit?” kyselen itseltäni samalla, kun haastattelija kysyy suurinta onnistumista, vahvuuksia, heikkouksia, epäonnistumisia. Onneksi ei kysytä viisivuotissuunnitelmaa, siihen minulla ei ole edes haastatteluita varten kehitettyjä vakiovastauksia.

Sitten luin tämän tekstin, Reetta Räty on idolini, ja ajattelin että tämä on ehkä merkki. Minun kuuluu irtisanoutua. Ja pari tuntia myöhemmin otan uuden työn vastaan koska en ole rohkea tai sitten olen järkevä.

En jaksaisi pohtia missä olen hyvä, mitkä ovat vahvuuksiani, vakuuttaa muita. Toivoisin, että joku tulisi ja sanoisi, että sä olet just hyvä tähän. 

Kirjoitan nyt tähän asiat joiden ympärillä ajatukseni pyörivät. Ja sitten annan niiden olla hetken. Kahden kuukauden vetvomistauko!

Haluaisin isomman kodin, haluaisin opiskella uuden ammatin, haluaisin matkustella, haluaisin vapaa-aikaa ja haluaisin tehdä jotain jolla on merkitystä.

Nykyisellä työllä (=palkalla) voin saada isomman kodin ja matkustella, mutta en uutta ammattia tai vapaa-aikaa.

Irtiotolla voisin (ehkä) saada vapaa-aikaa ja merkityksellistä tekemistä.

Tällä tavalla kirjoitettu vastaus on häiritsevän selvä. Siitä huolimatta istahdan nyt hetkeksi uraputkeen ja vetvomiset, palaan teihin parin kuukauden päästä, kun pää on sopivan pehmeä kevätauringosta.