Juuri se oikea

Roosa kirjoitti ihanassa blogissaan: ”Eli kiitos, kesä. Olet ollut juuri oikea. ” Ja juuri täsmälleen noin ajattelen omastani myös.

Tämä kesä alkoi Sodankylän elokuvajuhlilta, jossa aurinko paistoi mutta tuopista pidettiin kiinni lapaset kädessä. Mökillä mietittiin missä talon nurkassa voi syödä sipsejä niin etteivät lapset herää. Sen jälkeen on ollut monta reissua, Naantali, Nauvo, Tallinna, Vihti, Turku, Tampere, Hanko, Tukholma. 

Mutta oikeastaan parasta tapahtui reissujen välissä, pyöräkärryllä uimaan, mattojen pesua lapsuudesta tutulla paikalla, pyöräilyä kotiin kesäyössä. Tavallista arkea, mutta kevyttä ja vaivatonta, paljaat varpaat, ei pukemista, nakki lasketaan oikeaksi ruuaksi. Vaikka oli kuuma ja vikoilla viikoilla sisälläkin jo tukalaa, niin en valita. Oli ihan parasta.

Vikasta reissusta tullessa Lapsi halusi päiväkotiin ja minä töihin. Julistin kesän onnistuneeksi. Kesän ekat ja vikat festarit koettiin Flowssa ja sen jälkeen koin pientä luopumisen tuskaa kesästä ja ahdistusta arjesta, mutta nyt olen jo konkari. Salikortti ostettu ja korkattu, kokattu kotona kukkakaalia ja kesäkurpitsaa koska tänä syksynä syödään kotiruokaa ja paljon kasviksia, harkitsen myös yhdelle kurssille menemistä.

Ja lapset. Toinen osaa kävellä ja toinen ajaa pyörällä. Istuvat samassa ammeessa ja syövät toistensa lautaselta. Aamuisin herätään siihen kun samassa huoneessa nukkuvien lasten sängyistä alkaa kuulua höpinää. Vauva (joka ei ole enää vauva) nukkuu kuin enkeli, päivisin ja öisin, ilman nukuttamista, ilman heräilyä. On hyvällä tuulella ja nauraa jos joku vaan vilkuttaa tai tulee paikalle. Tämä kesä on ollut palkinto siitä, että vauvan kanssa on joskus hieman raskasta.

Kiitos kesä, tulit tarpeeseen ja olit juuri oikea.