Minä olen rakkaus

Aamulla mini-ihmiset seisovat unilelut kainalossa hämärässä huoneessa ”voisitko nousta?”, ”voisitkö tehdä aamupalaa”. Noustaan samaan aikaan ja odotellaan omaa vessavuoroa, joskus saatamme tarvita kaksi vessaa, mietin. Hiusharja, vesilasi, d-vitamiini, lastenohjelmat, hoputusta, hoputusta ja fleece, kypärämyssy, haalari, hanskat, mitkä kengät – kuinka märkää. Ja sitten sukellus pimeyteen ja reippaana kohti päiväkotia.

Ja joulukalenteri. Ei pidä unohtaa joulukalenteria. Ja tontun yöllä tuomaa yllätystä. Lapsi on tänä vuonna täydellisessä jouluiässä, kaikki kiehtoo ja kiinnostaa. Hän ei halua kuulla, että yllätyksiä ei laita tonttu vaan äiti. Iltaisin ei tule uni, kun pitää laskea yöt jouluun, suunnitella lahjoja, muistella omia toiveita ja pohtia kuuluuko tontun rapinaa.

Pieni on riiviö. Seisoo pöydällä ja sotkee kaiken. Makaa siskon päällä, mutta osaa juuri oikealla hetkellä ennen riidan alkamista huutaa ”olen sinun rakas sisko”. Ja kahvilassa ennen kotimatkan spagetiksi heittäytymistä ”minä rakastan sinua äiti”. Hän selviää jumiin jäävästä paidasta ja jugurttipurkin kannesta ja on aurinkoisin kaikista.