Perjantaista tähän hetkeen olen juhlinut yökahteen, ollut sukulaisissa blinikesteillä, imuroinut, laittanut ruokaa, pessyt 4 koneellista pyykkiä, käynyt kaupassa, taas vähän kasaillut tavaraa kierrätykseen….Kaikki tämä vaikka suurimman osan lauantaista olin todella ryytynyt perjantain juhlien jälkeen.

Pitkän väsyneen ja vähän puuduttavalta tuntuneen kauden jälkeen olen todella reippaalla fiiliksellä. Juuri nyt ei väsytä ja kaikki tuntuu ihan hyvältä.

Juhlissa oli kivaa. Ajattelin, että ois kiva mennä töihin. Työkaverit on kivoja. Lähtiessä Lapsi pyysi ”jätä joku muisto”. Ehkä pitäisi käydä useammin ulkona, niin ei olisi niin dramaattista. Seuraavana aamuna herkkisVauva istui pitkään sylissä ja painoi päätä rintaan. Oikeasti en olisi vielä valmis olemaan pitkiä päiviä pienten luota pois. Ihan hyvä työsuhde käydä vain kerran vuodessa, ilmaisenviinanbileiden aikaan.

Tänä viikonloppuna olen myös iloinnut tyttöjen sisaruudesta. Lapsi jaksaa hämmästyttävän hyvin pikkusiskoa lähellään, vaikka leikit sotkeentuvatkin. IPadinkin kääntää nykyään niin että syterikin näkee. Yhteisiä leikkejä on jo päivittäin ja tänään viimeksi lauloi ”me ollaan parhaat siskokset”. Erinäistä vauvakohtausta ja muuta huomionkipeyttä on tietysti, mutta tyttöjen keskenäiset meiningit ovat kyllä niin hyvät kuin vaan voi toivoa, kai.

Sunnuntai on toivoa täynnä. Toivottavasti olen viikon päästä yhtä toiveikas, ensi viikon ohjelmassa on nimittäin erinäisiä unijärjestelyjä.