Viime aikoina aloin olla kaoottisen väsynyt ja Vauvan yöt eivät näyttäneet merkkejä paremmasta, vaikka sinnikkäästi ajattelin että hän itse vierottautuu syömisestä ja nukkuu läpi yön. Valitin aiheesta kaikille kenelle ehdin, muun muassa naapurille, joka lainasi aivan mahtavan kirjan, Tracy Hogg: The Baby Whisperer. Hän mainosti saneensa lapsensa nukkumaan kirjan ohjeilla ja kuulemma toisenkin naapurin lapsi on koulutettu samoilla ohjeilla.

Kirjan nerokkuus on siinä, että se antaa eri ikäkausille erilaiset niihin sopivat ohjeet. Ja sisältää myös paljon realismia ja faktaa siitä mihin pitää varautua.

Jokainen lapsi ja perhe on erilainen, joten tämä kertomus ei ole suoraan kopioitavissa, mutta vertaitueksi jaan tässä yksityiskohtaisen infon siitä, miten unikoulu meillä meni. Jos siitä jollekin on vaikka hyötyä. (Itse ainakin pahimpina öinä googlasin ja luin kaikki muiden kokemukset mitä löysin.)

Tilanne: Vauva lähes 10kk, usein itkeskelee paljon jo alkuyöstä, sen jälkeen kun menen itse nukkumaan ja seuraava itku tulee, olen ottanut viereen, noin kello 23. Loppuyö kaoottinen, välillä pitkiä hyviä unipätkiä, usein varsinkin aamuyöstä itkua, ähellystä ja sata imetyskertaa.

Tavoite:  Vauva nukutetaan omaan sänkyyn ja nukkuu siellä koko yön. Imetys kerran, mutta vasta aamukolmen jälkeen. 

Kuinka se tehdään: (Strategiani pohjautui pääasiassa tuohon Baby Whisperer kirjaan, mutta luin aiheesta myös muuta + olen kuullut kokemuksia.) Lapsi viedään hereillä omaan sänkyyn, kun kyseessä on iso seisomaan nouseva vauva, niin joka kerta kun vauva nousee ylös se lasketaan takaisin makuulle. Otetaan syliin vain jos huuto menee pahaksi ja lasketaan takaisin sänkyyn sillä sekunnilla, kun rauhoittuu. Sängyssä voi pitää kättä vauvan selän päällä rauhoitukseksi. Lisäksi on suositeltavaa puhua ja selittää, ”nyt nukutaan, Vauvaa väsyttää, äiti on tässä”. 

Kirjassa mahtavaa oli realismi: jos nukuttamiseen menee 20 minuttia (se on hyvin) voit odottaa maksimissaan kolmen tunnin unta, jonka jälkeen sama operaatio on edessä uudestaan.

(Btw kirjassa tietty paljon asiaa myös päivärytmistä, iltarauhoittamisesta jne. mutta tässä keskityn nyt vaan tähän yö-osioon)

Ja mitä sitten tapahtui:

Ensimmäinen yö

Laitan Vauvan omaan sänkyyn, punkeaa ylös – lasken alas. Se ettei pääse syliin ja lasketaan alas, ottaa tietysti päähän ja Vauva itkeskelee, mutta ei valtavasti. Pidän kättä päällä, hoen ”nyt nukutaan jne”. 20 minuuttia myöhemmin Vauva nukkuu.

Sen jälkeen muutamaan otteeseen laitan tuttia yms, mutta helvetti irtoaa kello 23, aika jolloin yleensä on päässyt aikuisten sänkyyn. Vauva itkee, nousee pystyyn, minä lasken alas, pidän kättä sängyssä, otan välillä syliin, johon rauhoittuu heti, niin että heti on myös laskettava alas, joka tietysti taas itkettää. Kirjassa sanottiin, että isomman vauvan voi olla jopa helpompi rauhoittua sänkyyn kuin syliin ja syliin nostaminen alkoikin tuntua aika kidutukselta molemmille, joten lähinnä pidin kättä Vauvan päällä ja nostelin pötkölleen. Tätä kesti tunti. Todella pitkä ja hikinen tunti.

Sen jälkeen yö jatkui muutamilla heräämisillä ja muutamilla pidemmillä ylös ja alas -sessioilla, mutta ne eivät kestäneet kuin noin 15 min. Kolmelta imetin ja siitä uni jatkui puoli kuuteen, jolloin vielä kerran jumppasimme tuon Vauva ylös ja minä lasken alas session, kunnes uni tuli ja sitten kello 6.30 noustiin ylös. 

Aamulla Vauva oli hyvällä tuulella levänneen oloinen. Viihtyi paljon sylissä, mutta niin se viihtyy aina.

Otin päiväunet samalla taktiikalla, aamu-unet meni hyvin, iltapäiväunilla jouduin puolen tunnin välein laskemaan Vauvan alas, siis monta kertaa. Mutta päivällä itku oli aika pientä, vähän ärtynyttä.

Toinen yö

Vauva olisi nukahtanut sänkyyn kerrasta, mutta Lapselle iski megaraivo juuri siihen kohtaan. (Unikoulusta ja Vauvasta jauhaminen otti ilmeisesti myös koville + vaikka hyväuninen onkin, niin varmasti edellistä yötä sotki Vauvan karjuminen). 

Yö meni läpi muutamalla jumppakerralla ja parilla tutin laitolla. Raivoitkua ei tullut yhtään, pisin jumppaus oli siihen aamun viimeiseen unituntiin. 

Aamulla Vauva oli hyvällä tuulella ja levännyt, ei edes kauhean nälkäinen, vaan aloitti tyytyväisenä leikit.

Meni siis tosi hyvin.

Kolmas yö

Vauva nukahti kahden alaslaskemisen jälkeen, ei itkua. Mutta yöllä oli taas pitkä tunnin sessio rauhoittelua ja nousemista. Aloin olla jo valmis luovuttamaan.

Neljäs yö oli miehen vuoro nukkua valvoa Vauvan kanssa. Itku alkoi jo kymmeneltä ja olin todella pessimistinen. Aamulla heräsin, kun alasängystä kuului ”kukkokiekuu” (nukuin Lapsen huoneessa) ja tajusin etten ole yöllä imettänyt kertaakaan. Vapaus! (Mies oli ollut tulossa herättämään imettämään, mutta Vauva oli sillä välin rauhoittunut.)

Unikoulua on nyt jatkunut yli viikko. Yösyötöt ovat jääneet, vaikka alunperin olin ajatellut että niistä kokonaan vieroittuminen olisi liikaa. Edelleen Vauva herää 2-3 tunnin välein, mikä on mielestäni paljon, mutta ehkä kuitenkin parannus alkutilanteeseen koska rauhoittuu nopeasti. 

Vinkit:

– Kannattaa olla todella varma mitä tekee, miettiä eri skenaariot valmiiksi. Olla valmis kestämään tunnin/tuntien huuto ja miettiä miten siitä itsensä tsemppaa. 

– Edelliseen liittyen, tehdä taustatyöt. Voisin suositella yhtä kirjaa…

– Käydä puolison kanssa suunnitelma läpi. Me päätimme, että minä hoidan ekat yöt, koska olin niin aiheeseen perehtynyt (olen äiti ja vain minä osaan). Mies oli Lapsen huoneessa ja ei sieltä tullut neuvomaan tai tukemaan ja hyvä niin. Olisin varmasti alkanut arpoa, että pitäisikö tämä nyt kuitenkin lopettaa. 

– Olla itse terve ja sen verran levännyt, että jaksaa. 

– Ja tärkeää –  olla varma että lapsi on terve. Vauva kävi korvatulehduksen jälkitarkastuksessa samana aamuna, kun aloitimme. Ja oli huojentavaa tietää, että lääkäri on juuri 10h aiemmin tsekannut kaiken.

– Valita sellainen paketti johon on valmis. Yksi vaihtoehto meille olisi ollut vieroittaa myös tutista, mutta se tuntui liialliselta (minulle).

p.s. Olisiko kannattanut tehdä jo aiemmin? Joo, olisi. Mutta toisaalta olen itselleni armollinen. Aiemmin oli kipeyttä, hampaita jne. Aiemmin en ollut tarpeeksi kypsänä tilanteeseen ja yhdessä kohtaa olin niin poikki, että en olisi kyennyt. Ajoituksen pitää mennä oikein.

p.p.s Tästä taisi tulla blogihistoriani pitkin postaus, kertoo vain siitä miten tärkeää uni on ihmiselle.

Vaihtoehtoinen unikoulu

– Vauva, iltaisin laitetaan silmät kiinni ja aletaan nukkua ja nukutaan koko yö omassa sängyssä.

– Äiti, me neuvoteltiin Vauvan kanssa nyt tää unihomma.