Välillä hoetaan (juuri nyt en keksi kuka olisi hokenut ja missä), kuinka kotona tehty maailman tärkein työ (äitiys, jos et tajunnut!!) kehittää naista ja antaa myös uusia oppeja työelämään. No, en ole tänä vuonna palaamassa töihin, mutta vuoden päästä kuitenkin. Epäilen, että siihen mennessä siihen mun varsinaiseen työhön liittyvät  asiat ovat aikalailla liuenneet päästä, mutta mietitäänpä mitä on tullut tilalle.

Osaan…

…imettää ja pyyhkiä pyllyn samaan aikaan (kolmannen osapuolen pyllyn, omanikin ehkä, mutta en ole joutunut kokeilemaan)

….arvioida laajasti ja eri näkökulmista kolmen ihmisen ruuan tarpeita välipaloineen pitkäksi ajaksi etukäteen. (Tämän käytännön toteutus välillä ontuu, kaupassa käynti on niin kyllästyttävää.)

….Ajattelen, että tunti on todella pitkä aika. Siinä ehtii syödä rauhassa aamupalan, käydä suihkussa, tyhjentää tiskikoneen, aloittaa ruuanlaiton…tunti on myös todella pitkä aika huutaa putkeen, mutta sekin on mahdollista. 

…hmm…on myös mahdollista kuunnella tunti huutamista ja/tai sekalaista mölyämistä vuosia, mutta joo..

Ei tee mieli jatkaa listaa pidemmälle. Kun palasin töihin ekalta äitiyslomalta, niin yksi uusi asia oli ainakin se, että sain todella taistella vastaan halua kysyä työkavereilta, onko kaikki käynyt vessassa, kun lähdettiin lounaalle.

En ole menossa hetkeen töihin. Töihinpaluuseen olen valmis sitten, kun tuntuu mahdolliselta saada kaksi lasta kahdeksaksi päiväkotiin ja jatkaa sittä matkaa töihin työkykyisenä ja palaverikelpoisena. Vielä ei tunnu, ei mitenkään.

Ja tosiaan, olen tehnyt blogipaluun ja jopa etuajassa, koska olen ollut todella tehokas. Lähiviikkoina olen hakenut 2 passia, varannut pari matkaa, hakenut tukia, avannut tilin ja hoitanut töihin ja kotiin liittyviä asioita. Hyvä mä! Lisäksi hoivannut pientä potilasta, ostanut salikortin ja ja ja…