Tämä aika on näiden pallopäiden lapsuus. Asikaine kirjoitti tästä samasta hyvällä otsikolla, sinun arkesi on jonkun lapsuus. Millaisia lapsuusmuistoja tästä meidän arjesta jää?

Eilen oltiin pankissa ja ajattelin, että siitä reissusta saisi hyvän oikein ennenvanhaisen lapsuusmuiston. Meillä oli varattu aika pankkiin, sinne oikein omalle pankkineuvojalle 5. kerrokseen. (Konttorin puolelta yritettiin kerran, mutta varasivat ajan ja sanoivat, että konttorin puolella on AINA tunnin jono. Yksinäiset vanhukset siellä jonottaa, taisin kirjoittaa tästä joskus aiemmin, pitää etsiä linkki. #rönsy.) Piti mennä avamaan Vauvalle tili. Perillä tajusin, että muut ovat varmaan tulleet hoitamaan osakesalkkujaan ja asuntolainojaan, me kolme räkänokkaa avaamaan tiliä. Kaaos tulossa.

Mutta ei tullut kaaos. Ulkona oli TODELLA kylmä päivä ja tuuli. Vauva nukkui vaunuissa, Lapsella oli punaiset posket ja sähköiset hiukset. Hieno vastaanottohenkilö tarjosi automaatista kuumaa kaakaota. Pankkitädin huoneessa Lapsi istui penkillä villahaalarissa ja joi kuumaa kaakaota ja hörpytti juomaa myös pankkitädiltä saamaalleen Jalmari-pehmolelulle. Tilanne oli ehkä niin jännittävää, että alituinen höpisijäkin oli hipihiljaa. Asia saattiin hoidettua, pankkitäti ei kaupannut eläkevakuutusta vaikka olin niin pelännyt. 

Illalla ajattelin, että ehkä lapsi isona muistaa kuinka kylmänä päivänä pankista sai kuumaa kaakaota ja uuden pehmolelun. Tai ainakin itse muistan kuinka söpö villahaalarisähkötukka tönötti siellä.