Blogin välitilinpäätös

Olen kirjoittanut tätä blogia kohta vuoden verran. Aloitin, koska jostain syystä olen halunnut kokeilla blogin kirjoittamista. On ollut yllätys miten vaikeaa on löytää omaa tyyliään ja ääntään. Teema ja punainen lanka on ollut hukassa. Mitä kirjoittaa ja miten rajata? Kuvia on ollut tarkoitus käyttää, mutta sekin on jäänyt. Joskus jopa otan kuvia blogia varten, mutta en saa niitä tänne asti. Jo pelkälle kirjoittamiselle on vaikea löytää aikaa. Juuri koskaan en hio tekstejä vaan kirjoitan yhdeltä istumalta, kirjoitusvirheitä korjailen joskus jälkikäteen jos huomaan.

Aktiivisemmin olen kirjoittanut tämän syksyn. Aika paljon lapsista ja äitiydestä, koska siitä (ja vain siitä) päivät tätä nykyä täyttyvät. Päämäärä ja se punainen lanka on edelleen hukassa ja se häiritsee. Tällä hetkellä kirjoitan lähinnä omaksi päiväkirjaksi, jotta muistaisin jotain joskus myöhemminkin, mutta sitten taas päiväkirjaksi julkinen formaatti on huono.  

Aion kuitenkin jatkaa. Olen lapsesta saakka ollut aktiivinen päiväkirjankirjoittaja. Nuoruusvuosina kirjoitin todella paljon ja myös luin paljon aiempia kirjoituksiani ja velloin sitten omissa menneissä ja nykyisissä tunteissa (ihanaa olla aikuinen). Nyt en ole vuosiin kirjoittanut päiväkirjaa ja jotenkin blogi täyttää sitä roolia elämässäni.

Tämän bloggaamisen kanssa olen suunnitellut myös jotain uutta. Siitä lisää jos saan aikaiseksi toteuttaa ajatukseni. (Mikä ärsyttävä tiiseri, mutta jätän sen tänne kirittämään itseäni).

Hyvää uutta vuotta!

p.s. Tuntuu hassulta, että en yhtään tiedä mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Viime vuodet ovat olleet täynnä muutoksia töiden ja perhesuhteiden kanssa. Edellisvuonna oli mm. muutto, yt-neuvottelut sekä raskaus- ja poismeno-uutisia. Tänä vuonna esim synnytin. Mitä ensi vuonna tapahtuu? öööö, ehkä värjään hiukset tai jotain…

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Matkalla jouluihmiseksi, hitit ja hudit

Matka jouluihmiseksi on vielä puolitiessä, mutta jouluvihaajasta olen jo kaukana. Vaikka koristeet ovat edelleen laatikossa ja kuusesta olisin jo valmis luopumaan, niin aatosta ja näistä seuraavistakin päivistä oikeasti jopa nautin. Tässä huiput ja hudit (mikä se sanonta on?).

Joulun…

…iloinen yllätys: Löysin vihdoin piparisuklaata, ei siis joulusuklaata vaan sitä ihan parasta eli piparisuklaata.

…paras tunnelma: Aatto isolla porukalla, nuorin 7kk, vanhin 93v.

…suurin hämmästys: Teinit halusivat vaativat, että katsotaan joulurauhan julistus.

…uutuudet: Vauvan eka joulu, eka hammas ja ryömimään oppiminen.

…sydäntä särkevin: Lapsen lause ”Nyt kun me lähdetään sulla ei ole ketään juttukaveria täällä” leskimiehelle, kun koko päivän kestäneen vierailun jälkeen lähdimme kotiin.

…suuri kysymys: Mitäs me ens jouluna tehdään?

Suhteet Oma elämä