Vauvan syntyessä syntyi myös toinen vauva, isosisko. Jo ennakkoon olin lukenut, että uusi vauva talossa taannuttaa isommankin vauvan tasolle. Luin myös, että on hyväksi isommalle leikkiä mukana, pukea isoa vauvaa ja kuunnella lässytystä. Mikäs siinä, ajattelin, ihan liikuttavaa hoitaa myös Lapsi-vauvaa. (Meinaan koko ajan kirjoittaa vaiva vauvan sijaan). Vähänpä tiesin. Vauvaa leikkivä Lapsi on TODELLA ärsyttävä.

Lapsi haluaa jatkuvasti maata hoitopöydällä ja sitterissä, pukee päälleen Vauvan vaatteita(!), haluaa että häntä syötetään. No, nämä on vielä kestettävissä. Raivostuttavaa on vauvapuhe, Lapsi puhuu oikeasti ihan hyvin niin on todella pinnan päälle käyvää kun saa vastaukseksi kysymyksiin jotain paapa -tyyppistä. ”Otatko maitoa?” ”Paapa”. Jumalauta. Okei, mulla on myös todella lyhyt pinna. 

Ennakkoon kai ajattelin, että vauvakohtausten aikaan oikea vauva nukkuu tai jotain ja sitten lässytän isomman lapsen kanssa, mutta eihän se niin mene. Vauvatus iskee silloin kun on kiire, hiki ja pissahätä ja oikea vauva on joko menossa nukkumaan tai herännyt, joka tapauksessa karjuu.

Tänään oltiin taas kaikki aika väsyneitä, kun tultiin kotiin reissuilta. En edes muista mitä tapahtui, mutta lopputulos on se että kadulla makaa vauva, ilman kumppareita ja huutaa syviiv eli niinku syliin. Ymmärsin toki, mutta ihan tosi paljon halusin jo itse kotiin, enkä kanniskella märkää lasta ja meidän loputonta tavaramäärää. Pahinta tilanteissa onkin ehkä oma taantuminen, itsekin toivoisi että joku kantaisia kotiin, ja sitten ei jaksa olla se aikuinen joka maanittelee ja kantaa ja lässyttää.

Loppukevennyksenä Lapsen todella happoisia juttuja:

Ambulanssi menee ohi, lapsi kysyy mihin se menee ja vastaan että sairaalaan.

– Onko siellä sairaalassa tissinpaloja?

– Mitä?

– Semmoisia tissinpaloja joihin ravut menevät asumaan?

– ……

Voitte arvata, kummat on kumman replat. Hyvää viikonloppua!