Hyvä vappu, munkkeja ja vapputanssit. Tänään myös testissä aikuismaisesti vappulounas, ihan ravintolassa. Kaikki tosi jees. Ja parasta vielä tulla tänään aikaisin kotiin, köllötellä perheen kanssa. Syödä rääppiäisruokia. Ja kaikki tämä hyvällä ja rauhallisella mielellä. On ollut sellaisiakin vappuja, kun tässä vaiheessa olo on ollut aika eri. Morkkis ja levottomuus ja sitä sitten pitkälle syksyyn. Ei siis toki vappumorkkista syksyyn asti ( vaikka kerran sekin oli kyllä lähellä), vaan yleisesti sekavia kesäpäiviä ja iltoja ja nuoruutta ja hölmöyttä.

Tässä vanhassa seesteisessä elämässä arvostan eniten sitä, että osaa ajatella ” joku toinen kerta”, ”ehkä ensi vuonna”, ”tuleehan näitä” ja oikeasti ajattelen ja tarkoitan niin. Että yksi vappu tai kesä tai perjantai-ilta ei tunnu dramaattiselta ja loppuelämää määrittävältä, että on ihan ok ja hyvä siinä missä on, ei tarvitse olla kaikkien kanssa kaikkialla yhtä aikaa. Ja jos lapsi väsähtää ja pitää lähteä kotiin, se tuntuu ihan hyvältä, koska onhan näitä ollut ja tulee vielä. Noh, monelle tämä on varmasti itsestäänselvyys, mutta itse kyllä arvostan tätä mielenrauhaa ja sitä ettei harmita jos jostain (muka) jää paitsi.

Tänään alkoi äitiysloma ja se on OUTOA. En osaa olla. Olin siis tänään vielä töissä ja koko viikko on ollut yllättävän kiireinen. Hiki päässä (mulla on jatkuvasti hiki, hormonit) perehdytin sijaista. Nyt poden työidentiteettikriisiä, morkkistelen sitä miksen tehnyt projekteja paremmin, meniks kaikki putkeen, oisko pitänyt myös talon ulkopuolisille tyypeille ilmoittaa että jään äikkärille. 

Nyt oon napottanut pari tuntia koneella kalenterin ja to do -listan ja organisoin lähiviikkoja. Aikaa on paljon ja tekemistä on paljon. Paitsi että se vauvakin tulee vielä tähän. Ja milloin sekin tapahtuu?

Joka tapauksessa. Nyt kun en ole töissä, koitan kirjoittaa tänne. Kehittää tätä blogia johonkin suuntaan. Laittaa ehkä jonkun kuvan tai ehkä jopa kertoa jollekin, että tänne kirjoitan.