…että pikkusiskon sänky hajosi kesken nukkumaanmenon. Mutta onneksi isosisko tarjoutui nukkumaan vieressä patjalla. Ja koska on pari muutakin asiaa, nukkuu pikkusisko edelleen patjalla = pyörii ympäri kämppää ja löytyy aamulla matolta nukkumasta.

Kävi myös niin, että isosiskon ikuisuuksia jatkunut yskä meni sellaiseksi, että päiväkotiin vieminen alkoi jo tuntua törkeältä. Ja päästiin ties kuinka monetta kertaa syksyn aikana käymään aamuöinen vertailu siitä, että kumman on tärkeämpi päästä töihin ja kumpi jää kotiin kuuntelemaan köhimistä. Vaikka monesta tulee sanomista, niin nämä kuka jää hoitamaan lasta -keskustelut sujuvat yleensä aika hyvin, jopa öiseen aikaan. Tai ehkä nyt vaan tuntuu siltä, koska voitin/hävisin ja todettiin, että minun työni ovat tänään kiireisemmät.

Tee nämä asiat, ihan rennolla otteella, jos vaan ehdit, ennen joulua -listalla on tälle päivälle lakanoiden vaihto. Olen jo lähes tehnyt sen, sillä puhtaat ovat jo esillä kaapista. Enää pitäisi kaivaa sänky esiin puolikäyttöisten vaatteiden alta. Ja hei, lapsille vaihdoin jo.

Muuten listalla on vielä paketointi ja ruokien ostaminen (ei laittaminen), aika monta kohtaa on saanut pyyhittyä yli ihan vain sillä, että ei enää ehdi. Esim. joulukortit, piparkakkutalo… Juuri nyt suurin kysymysmerkki on saada työt sellaiseen pakettiin, että voisi rauhassa lomailla.

Ja hei, pesukone piippaa ja se tarkoittaa sitä, että pyykit ovat valmiit. Hyvää yötä! Jännityksellä odotan taas ensi yötä ja uutta jouluaamuperinnettä, pikkusiskon etsintää.

Aamulla mini-ihmiset seisovat unilelut kainalossa hämärässä huoneessa ”voisitko nousta?”, ”voisitkö tehdä aamupalaa”. Noustaan samaan aikaan ja odotellaan omaa vessavuoroa, joskus saatamme tarvita kaksi vessaa, mietin. Hiusharja, vesilasi, d-vitamiini, lastenohjelmat, hoputusta, hoputusta ja fleece, kypärämyssy, haalari, hanskat, mitkä kengät – kuinka märkää. Ja sitten sukellus pimeyteen ja reippaana kohti päiväkotia.

Ja joulukalenteri. Ei pidä unohtaa joulukalenteria. Ja tontun yöllä tuomaa yllätystä. Lapsi on tänä vuonna täydellisessä jouluiässä, kaikki kiehtoo ja kiinnostaa. Hän ei halua kuulla, että yllätyksiä ei laita tonttu vaan äiti. Iltaisin ei tule uni, kun pitää laskea yöt jouluun, suunnitella lahjoja, muistella omia toiveita ja pohtia kuuluuko tontun rapinaa.

Pieni on riiviö. Seisoo pöydällä ja sotkee kaiken. Makaa siskon päällä, mutta osaa juuri oikealla hetkellä ennen riidan alkamista huutaa ”olen sinun rakas sisko”. Ja kahvilassa ennen kotimatkan spagetiksi heittäytymistä ”minä rakastan sinua äiti”. Hän selviää jumiin jäävästä paidasta ja jugurttipurkin kannesta ja on aurinkoisin kaikista.