Teiniminä

Jo kerhossa ihastuin tulisesti ja sitä tunnetta samaan poikaan koin melkein koko ala-asteen. Taisin olla kuudennella, kun tunne sammui ja alkoi päivittäiset rakastumiset. Elämä oli ihmeellistä, kaikkialla oli ihania vastakkaisen sukupuolen edustajia. Seiskaluokalla olisin halunnut vakiintua, mutta en pystynyt, kun saatuani haluamani, tunteet roihahtivat jo toisaalle. Aiheutin pahaa mieltä jättämällä, mutta onneksi tuli kokemuksia myös toisinpäin. Nykyisen mieheni löysin ysiluokalla. Olin jo ollut huolissani kykenisinkö koskaan rakastumaan oikeasti ja luomaan pitkäikäisen suhteen. Pientä taistelua alkuun olikin, mutta kyllä, pystyin pitkään suhteeseen:)

Suhteeni liikuntaan vaihteli. Ala-asteella rakastin hiihtämistä ja pihapiirin lasten kanssa leikittiin usein liikunnallisia leikkejä. Myös uiminen oli intohimoni. Yläaste muutti kaiken. Heitin sukset nurkkaan ja vannoin, etten ikinä enää laita niitä jalkaani. Uiminenkin jäi. Liikuntaa tuli lähinnä siitä, että harrastin joka päivä jotain ja kuljin matkat pyörällä. Kylälläkin piti käydä niitä poikia katselemassa. Vähän aikaa kävin kavereiden kanssa kuntosalilla pari kertaa viikossa. Ruoka oli tavallista Suomalaista ruokaa. Perunaa ja kastikkeita tai keittoja, viipaloituja kurkkuja ja lohkottuja tomaatteja, leipää ja leikkeleitä, joskus hedelmiä. Karkkia kului useana päivänä ja kokista oli aina jääkaapissa. Usein iltaruoka korvattiin laiskuuksissamme leivällä ja pullalla. Olin melko nirso, enkä suostunut edes maistamaan, jos ruoka haisi pahalle.

Minäkuvani oli ristiriitainen näin jälkikäteen ajateltuna. Pidin itseäni lihavana, vaikka esim. painoindeksin mukaan en sitä ollut. Pidin itseäni myös tyhmänä johtuen siitä, että koulussa haaveilin tunnit ja läksyjä en viitsinyt tehdä.  Ei siinä sitten juuri mitään oppinutkaan ja erehdyin luulemaan etten voisikaan oppia, koska olen niin tyhmä. Silti uskoin itseeni ja olin määrätietoinen ja vahvatahtoinen teini. Haaveilin häistä ja romantiikasta, omasta kodista ja lapsista sekä unelmieni ammatista. Teinivuosien angstit liittyivät omalla kohdallani lähinnä siihen, että oli pakko käydä koulua, vaikka se ei kiinnostanut pätkääkään. Ihailin nuoria aikuisia, heillä oli vapaus tehdä mitä haluaa ja halusin itsekin nopeasti sellaiseksi. Pariutuminen jo ysillä ei ollut hullumpi juttu. Yhdessä saimme sukeltaa maailmalle ihmettelemään ja hämmästelemään sekä valloittamaan omat paikkamme.