Hiljaiselon syyksi ilmoitettakoon muuttunut status. Työntekijällä on aikaa ja satunnaisesti varaakin käydä syömässä paremmin, mutta aika ja kirjoitusinto ovatkin sitten kortilla. Varsinkin, jos työkseen kirjoittaa 7,5 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa. Tekosyitä, sanoi kettu pihlajanmarjakarkeista, mutta tässä pikakelauksella viimeisen reilun puolen vuoden fine dining -anti.

Kööpenhamina

Vietin matkaseuran kanssa vuodenvaihteen kööpenhaminalaisessa vähän helvetin vinossa Airbnb-asunnossa. Reissu oli todella kiva. Niin kiva, että reissusta on yhteensä ehkä viisi kuvaa. Katsastuslistalla olivat Manfred (Michelin-merkatun Relaen rennompi pikkuveli) ja Almanak, lisäksi liuta drinkkibaareja.

Ensin mainittu ravintola oli suorastaan uskomaton. Karmeudessaan. Tähänastisen elämäni varrelta en muista kertaakaan, jolloin ravintolalaskun maksaminen olisi harmittanut niin paljon. Merilevällä maustetut (LUE: ummehtuneen meriveden makuiset) raa’at ja lähinnä läskistä ja jänteistä koostuneet karitsanpotkat ja itkettävän hapan ja suolainen anjovis-lehtikaalikombo olivat ihan liikaa. Palvelukin oli perseestä. Joko ruokia tuotiin niin kovalla kyydillä, ettei edellisiäkään oltu saatu loppuun, tai sitten niitä odoteltiin kieli pitkällä katsellen viereisten pöytien sujuvaa tarjoilua. Laskun jakaminen oli myös sula mahdottomuus. Luvatun seitsemän ruokalajin sisään pöytään marssitettiin kuusi ruokalajia. Odoteltuamme turhaan noin vartin verran jälkiruokia kävi ilmi, että seitsemäs ruokalaji oli ollut raa’an karitsan kyljessä tarjoillut porkkanat. Sapetti.

Luojan lykky, että seuraavan illan Almanak pelasti lähes koko reissun. Onnenkyynelet silmissä kauhoimme ruokaa suuhun sitä tahtia, että nyt on jo hankaluuksia muistaa, mitä ihmettä söimme. Jotain ihan järkyttävän hyvää se kuitenkin oli.

Että Kööpenhaminaan matkaavat, suosittelen Almanakia, 44 Havnegad.

Spis

Käynti Spisissä tammikuussa oli jo toinen puolen vuoden sisään, mutta tarjonta ei pettänyt tälläkään kertaa suosikkiravintolassani. Pinnalta poltettu täydellisen murea liha. En kommentoi enempää. Kuva kertoo.

Ravintola Spis, Kasarmikatu 26.

Ask

Vierailin toukokuussa Kruununhaassa ravintola Askissa. Oli muuten ensimmäinen Michelin-tähden paikka, jossa olen käynyt. Hermostutti nimittäin aika paljon. Olin aivan vakuuttunut, että tyrin kuitenkin jotain fataalia ja lennän ulos paikasta leppäkeihään tavoin. Onnistuin tiputtamaan huulirasvan ravintolan penkin alle, mutta sen suurempaa farssia ei onneksi nähty. Toilettiasiointikin sujui yllättävän mallikkaasti. Ruoka oli ihanaa, erityisesti sienirisotto jäi pyörimään mieleen. Kuvassa kuitenkin kala.

Ravintola Ask, Vironkatu 8.