Matkaruokaa: Kööpenhamina 2
Edellisessä postauksessa esiteltyä Oliver And The Black Circusta edeltävänä päivänä asioimme toisessa Kööpenhaminan kehutussa (Tripadvisor köhköh) ravintolassa. Fine diningia taas, mutta toisin kuin Oliverissa oli tämä paikka hieman klassisempi.
Höst oli vaalea ja valoisa. Tai niin valoisa kuin ravintola voi maanantai-iltana kello 21 olla.
Höst, Nørre Farimagsgade 41
Olin tutkinut ravintolaa jo etukäteen netistä, mutten varannut pöytää. Tämä osoittautui virheeksi, sillä saapasteltuani maanantaina paikalle hieman seitsemän jälkeen, ei vapaita pöytiä sillä hetkellä ollut. Sain pöydän kuitenkin yhdeksäksi ja menin nauttimaan sillä välin panimotuotteita viereiseen kellarikuppilaan.
Ravintola oli ajankohdan huomioon ottaen aika täynnä ja hieman hikinen. Viereisessä pöydässä juhlittiin syntymäpäiviä ja liikkeellä tuntui olevan paljon työporukoita. Ravintola koostui useammasta eri tilasta ja istuimme yllä olevan kuvan osoittamassa paikassa. Alakerta oli somistettu valtavilla ruukuilla, joista kasvoi vielä suurempia koristepuita. Toisaalta puut olivat mukava idea, mutten ole vieläkään oikein varma, haluanko nauttia hieman hintavampaa illallista ylimääräisillä lehdillä terästettynä.
Puisevasta alusta huolimatta ruuat olivat pääruokaa lukuunottamatta loistavia. Höst alkoi melkein hätyytellä aikaisempia ravintolasuosikkejani Spisiä ja Juurta. Otin ”En aften på Höst” -menun viinipaketilla. Tämä sisälsi kolme ruokalajia, aperitiivin ja kahvit. Näiden lisäksi tarjoiltiin myös kolme (meinasin kirjoittaa pienempää, mutta annokset olivat samaa kokoa menun vastaavien kanssa) amuse-bouchea.
Mielenkiintoinen annos oli erityisesti alkupäässä amousena tullut hot dog, joka tarjoiltiin sienikeiton kanssa. Soppa tarjoiltiin trendikkäästi nimilaputetuista purkeista ja se juotiin mukana tulleella pillillä. Keitto oli ihanaa ja suolaista, hodarin makkarasta osa sen sijaan lensi vahingossa lattialle. Hävetti.
Nimikoitu sienikeitto ja krassilla naamioitu hot dog.
Pääruokana oli kananpoikaa. En miellä kanaa kovinkaan hienostuneeksi raaka-aineeksi, johtuu varmaan mäkkärin nugeteista, ja suhtauduin annokseen pienelle epäilyksellä. Annos oli ihan kiva. Varmaan tylsintä mitä ikinä voi keksiä, mutta pidin itse annostakin jotenkin mitäänsanomattomana. Mukana tullut punajuuresta tehty spagetinkorvike oli hyvää, mutta hankalaa ja sottaista syödä. Hävetti taas.
Jälkiruuat olivat jälleen kerran omia suosikkejani. Erityisesti kamomillajäätelö ja sen kanssa tarjoillut erilaiset marengit (muun muassa tuhka!) olivat ihanan sokerisia. Itse olisin melkein halunnut tanssia onnesta, sillä jälkiruuan kanssa tarjoiltiin suosikkirypäleestäni Muscatista tehtyä loistoviiniä (voi näitä ylisanoja!). Ja mikä parasta kahvin ja teen kanssa sai vielä pienen sokerisen pannukakun ja keksin risteytyksen!
Tiivistetysti: hemmetin hyvä ravintola, pöytä kannattaa varata etukäteen (lomake netissä taas tanskaksi). Vessat ovat unisex ja niissä on hankalat lukot. Ainakin pari lasia viiniä nauttineelle ne tuottivat päänvaivaa. Viereisen pöydän herra meinasi nimittäin tunkea samaan koppiin, kun en ollut älynnyt pistää ovea kunnolla kiinni. Arvatkaa vaan ketä taas hävetti.
Ensimmäinen kuva: http://www.dezeen.com/2012/11/21/host-restaurant-by-norm-architects-and-menu/