Edellisessä postauksessa esiteltyä Oliver And The Black Circusta edeltävänä päivänä asioimme toisessa Kööpenhaminan kehutussa (Tripadvisor köhköh) ravintolassa. Fine diningia taas, mutta toisin kuin Oliverissa oli tämä paikka hieman klassisempi.

Höst oli vaalea ja valoisa. Tai niin valoisa kuin ravintola voi maanantai-iltana kello 21 olla.

Höst, Nørre Farimagsgade 41

Olin tutkinut ravintolaa jo etukäteen netistä, mutten varannut pöytää. Tämä osoittautui virheeksi, sillä saapasteltuani maanantaina paikalle hieman seitsemän jälkeen, ei vapaita pöytiä sillä hetkellä ollut. Sain pöydän kuitenkin yhdeksäksi ja menin nauttimaan sillä välin panimotuotteita viereiseen kellarikuppilaan.

Ravintola oli ajankohdan huomioon ottaen aika täynnä ja hieman hikinen. Viereisessä pöydässä juhlittiin syntymäpäiviä ja liikkeellä tuntui olevan paljon työporukoita. Ravintola koostui useammasta eri tilasta ja istuimme yllä olevan kuvan osoittamassa paikassa. Alakerta oli somistettu valtavilla ruukuilla, joista kasvoi vielä suurempia koristepuita. Toisaalta puut olivat mukava idea, mutten ole vieläkään oikein varma, haluanko nauttia hieman hintavampaa illallista ylimääräisillä lehdillä terästettynä.

Puisevasta alusta huolimatta ruuat olivat pääruokaa lukuunottamatta loistavia. Höst alkoi melkein hätyytellä aikaisempia ravintolasuosikkejani Spisiä ja Juurta. Otin ”En aften på Höst” -menun viinipaketilla. Tämä sisälsi kolme ruokalajia, aperitiivin ja kahvit. Näiden lisäksi tarjoiltiin myös kolme (meinasin kirjoittaa pienempää, mutta annokset olivat samaa kokoa menun vastaavien kanssa) amuse-bouchea.

Mielenkiintoinen annos oli erityisesti alkupäässä amousena tullut hot dog, joka tarjoiltiin sienikeiton kanssa. Soppa tarjoiltiin trendikkäästi nimilaputetuista purkeista ja se juotiin mukana tulleella pillillä. Keitto oli ihanaa ja suolaista, hodarin makkarasta osa sen sijaan lensi vahingossa lattialle. Hävetti.

Nimikoitu sienikeitto ja krassilla naamioitu hot dog.

Pääruokana oli kananpoikaa. En miellä kanaa kovinkaan hienostuneeksi raaka-aineeksi, johtuu varmaan mäkkärin nugeteista, ja suhtauduin annokseen pienelle epäilyksellä. Annos oli ihan kiva. Varmaan tylsintä mitä ikinä voi keksiä, mutta pidin itse annostakin jotenkin mitäänsanomattomana. Mukana tullut punajuuresta tehty spagetinkorvike oli hyvää, mutta hankalaa ja sottaista syödä. Hävetti taas.

Jälkiruuat olivat jälleen kerran omia suosikkejani. Erityisesti kamomillajäätelö ja sen kanssa tarjoillut erilaiset marengit (muun muassa tuhka!) olivat ihanan sokerisia. Itse olisin melkein halunnut tanssia onnesta, sillä jälkiruuan kanssa tarjoiltiin suosikkirypäleestäni Muscatista tehtyä loistoviiniä (voi näitä ylisanoja!). Ja mikä parasta kahvin ja teen kanssa sai vielä pienen sokerisen pannukakun ja keksin risteytyksen!

Tiivistetysti: hemmetin hyvä ravintola, pöytä kannattaa varata etukäteen (lomake netissä taas tanskaksi). Vessat ovat unisex ja niissä on hankalat lukot. Ainakin pari lasia viiniä nauttineelle ne tuottivat päänvaivaa. Viereisen pöydän herra meinasi nimittäin tunkea samaan koppiin, kun en ollut älynnyt pistää ovea kunnolla kiinni. Arvatkaa vaan ketä taas hävetti.

Ensimmäinen kuva: http://www.dezeen.com/2012/11/21/host-restaurant-by-norm-architects-and-menu/

Kävin viikko sitten kanssa ihmettelemässä Tanskaa ja Kööpenhaminaa. Ikävästi kävi taas niin, että olisin voinut olla reissussa pidempään tai ainakin palata takaisin mieluiten aika pian. Tai ainakin sitten, kun tästä vararikosta on selvitty. Sattuneista syistä vietin aika paljon aikaa ruokaan ja juomaan keskittyneissä paikoissa, joista aion nyt kehua yhtä.

Oliver And The Black Circus, Teglgårdsstraede 8A

Lampuilla somistetun sisäpihan perällä sijaitsevassa ravintolassa oli kotoisan mustanpuhuva sisustus. Tämä oli yksi niistä harvoista kerroista fine dining -ravintolassa, jolloin en tuntenut menneeni väärään paikkaan. Oliver And The Black Circus yhdistelee fine diningia ja cocktaileja – aikamme trendikomboa – enkä voi sano, että yhdistelmät olisivat olleet huonoja.

Tiistai-iltana tungosta ei pahemmin ollut, mutta pöytä kannattaa varata etukäteen. Homma hoituu aika nopeasti ja kätevästi ravintolan nettisivujen lomakkeella (joka tosin on tanskaksi).

Valitsin neljän ruokalajin menun mätsäävällä juomamenulla. Ainoa mikä näissä juomamenuissa yleensä häiritsee, on se juoman määrä. Ehtiikö joku muka oikeasti juoda ne ämpärit tyhjiksi ennen kuin seuraavaa keittiön nyherrystä tuodaan jo pöytään? Olenko ainoa, joka kaipaisi edes vähän suhteellisuutta ruoka- ja viiniannosten kokoihin?

Tällä kertaa en jaksanut edes valittaa, vaan tyytyväisenä otin vastaan tarjotun aperitiividrinkin. Halloweenin sopinut oranssi martinilasillinen sisälsi porkkanan ja tyrnin lisäksi tarjoilijaa lainatakseni ”tietenkin vodkaa”. En tosin havainnut juoman sisältävän viinaa. Aikaisemmin päivällä Carlsbergilla nautituilla oluilla saattoi olla jotakin tekemistä asian kanssa.

Alkuruokina sain mustekalaa ja turskaa. Turska oli oikein maukas, ei siitä sen enempää. Mustekalaa oli haudutettu kahdella eri tavalla, mutta toista (ilmeisesti vähemmän aikaa kypsytettyä) sain hinkuttaa aterimilla katki hyvän tovin. Ihan kivoja annoksia molemmat, mutta eivät herättäneet sen suurempia tuntemuksia.

Voi iPhone, missä minä ja kuvieni laatu olisivatkaan ilman sinua. Pääruoka.

Porkkanaa ja porsasta yhdistellyt pääruoka-annos oli pehmeä ja murea, sulava ja sileä. Omalla kohdallani nappiin osui enemmän jälkiruoka, sokerin ystävä kun olen. Omenapiirakka uudella tavalla koostui omenasoseesta, vaniljavaahdosta, keksinmuruista ja kuumasta seljanmarjakastikkeesta. Ihana makea ja sopivan rapea jälkiruoka sopi mainiosti yhteen sille paritetun rieslingin kanssa. Muista viineistä en sattuneesta syystä muista yhtään mitään. Osasyynä tähän oli tarjoilijan vahva tanskalainen aksentti, josta minä huonokuuloinen en ainakaan ottanut selvää.

Sielua lämmittänyt jälkiruoka.

Yleisesti ottaen ravintola oli kuitenkin ihana. Kotoisa ja tyylikäs (keskisormea näyttävät kullatut puutarhatontut), ruoka oli hyvää, jälkiruoka erityisen hyvää enkä valita vodkaisasta drinkistäkään. Olisin vain toivonut, että drinkkejä olisi paritettu enemmänkin ruuan seuraksi viinien sijasta. Osasyynä ihastukseen saattoi olla myös harmaaparrakas sikarintuoksuinen tarjoilijaherra, jota veikkasin itse Oliveriksi. Saatan olla myös väärässä.

Ja jos tänne ei muuten innostu menemään, niin vessan takia kannattaa ainakin poiketa. Naistenhuone oli päällystetty 70- ja 80-luvun LP-levyillä, vessan aulassa pyöri diskopallo, seinään oli rakennettu alttari ja miesten puolelle pääsi nauttimaan mustaksi maalatusta peilistä. Josta ei varmaankaan ole paljoa hyötyä jos haluaisi tarkistaa naaman ja kampauksen kunnon, mutta onhan se hieno.

Ensimmäinen kuva: http://www.tripadvisor.fi/Restaurant_Review-g189541-d3358318-Reviews-Oliver_and_the_Black_Circus-Copenhagen_Zealand.html