Muistin kurjuus…

No niin, sehän sitten jäi. Nimittäin siitä pelottavasta ”ekasta kerrasta” kirjottelu. No se oli ja meni, ja oli osaltaan ärsyttävä käyntikerta, kun ainakin naisten salin puoli oli niin täynnä porukkaa että hyvä kun sekaan mahtu. Note to self: Älä mene alkuillastakaan vielä! Tykkäänkin mennä salille mieluiten aikaisin aamulla, mutta aina se ei vaan ole mahdollista. Sitten mieluummin ihan illalla, kun valtaosa porukasta on jo kotona.
Yksi suurensuuri puute naisten salilla on, ja se on jalkaprässi. Toki se siellä veis tilaa muutenkin pienestä huoneesta, mutta kai sen nyt johonkin olis saanut tungettua? Tosin jostain muistan joskus lukeneeni, että se on miesten laite ja että naiset ei tarvi reisilihaksia. Mitä helvettiä oikeesti 😀 Ainakin meikäläisen lempparilaite, ja siinä kaikken parhaiten huomaa miten voimat kasvaa, vaikkei missään mitään näykään. Voi kun käsienkin kanssa olis sama juttu… Nehän mulla on siis aivan voimattomat. Penkistäkin nousee tanko 😀 (15kg) Prässin kanssa mulla on ongelmana polvi joka kiukkuaa, mutta jospa se siitä, ajan myötä. Toivotaan. Puolustelen siis lastentarhapainoja prässissä sillä ettei jalka kestä enempää.

Yritän ens kerralla muistaa ottaa salille mukaan jotain vihkoa tms muistiinpanovälineitä, ja laittaa painot ylös. Ihan niiku niitä tarkasti enää kotona koneen äärellä muistaisin… 

Ens kertaan siis! 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *