Muistin kurjuus…

No niin, sehän sitten jäi. Nimittäin siitä pelottavasta ”ekasta kerrasta” kirjottelu. No se oli ja meni, ja oli osaltaan ärsyttävä käyntikerta, kun ainakin naisten salin puoli oli niin täynnä porukkaa että hyvä kun sekaan mahtu. Note to self: Älä mene alkuillastakaan vielä! Tykkäänkin mennä salille mieluiten aikaisin aamulla, mutta aina se ei vaan ole mahdollista. Sitten mieluummin ihan illalla, kun valtaosa porukasta on jo kotona.
Yksi suurensuuri puute naisten salilla on, ja se on jalkaprässi. Toki se siellä veis tilaa muutenkin pienestä huoneesta, mutta kai sen nyt johonkin olis saanut tungettua? Tosin jostain muistan joskus lukeneeni, että se on miesten laite ja että naiset ei tarvi reisilihaksia. Mitä helvettiä oikeesti 😀 Ainakin meikäläisen lempparilaite, ja siinä kaikken parhaiten huomaa miten voimat kasvaa, vaikkei missään mitään näykään. Voi kun käsienkin kanssa olis sama juttu… Nehän mulla on siis aivan voimattomat. Penkistäkin nousee tanko 😀 (15kg) Prässin kanssa mulla on ongelmana polvi joka kiukkuaa, mutta jospa se siitä, ajan myötä. Toivotaan. Puolustelen siis lastentarhapainoja prässissä sillä ettei jalka kestä enempää.

Yritän ens kerralla muistaa ottaa salille mukaan jotain vihkoa tms muistiinpanovälineitä, ja laittaa painot ylös. Ihan niiku niitä tarkasti enää kotona koneen äärellä muistaisin… 

Ens kertaan siis! 🙂

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään

Uusi laihduttaja täällä moi!

Moikkamoi!

Ihan ensimmäiseksi vähän tämmönen pienimuotoinen esittelyntynkä, kun tänne uudelle alustalle päätin siirtyä elämänmuutosrempastani päivittämään.

Elieli, olen Lahtelainen naisihminen, ikää löytyy ihan piakkoin 33 vuotta, hui. Elopainon perässä olisi vielä isompi hui, mutta jätetään se nyt kuitenkin kertomatta, riittää että sitä ON, ja paljon. Senkin takia tämä blogi on olemassa, toimii jonkinlaisena tsempparina liikkumisessa ja terveellisemmässä elämässä kun niistä asioista ihan avoimesti tuntojaan purkaa muidenkin luettavaksi. 

Nyt on paluu salille pitkällisen tauon jälkeen, paikkakunta on eri ja niin on salikin, ja sekös tässä jännittää! Aiemmin oon käynyt vain kahdella erillä naistensalilla ja tuo on nyt sitten sekasali, jollain naisten salipuolella varustettuna kuitenkin. 
Kunnon lihasjumi on taattu, loppuviikosta varmaan vaapun pahemmin kuin munimaan menossa oleva pingviini, mutta sinnillä ja tarmolla oon päättänyt heti alkuun ottaa sen 3 salikertaa/viikko – mitäs sitä vähempiä edes suunnittelemaankaan, niistä ole mitään hyötyä… Kunhan alusta päästään vauhtiin niin siihen muutamat tanssitunnit salipäivien väliin. Ihan vielä en uskalla muuta kuin varovasti haaveilla vain pumpista ja combatista, joissa reilu vuosi sitten kävin, mutta ei vielä tällä kunnolla ei… 😀 

Ruoka menee myös remonttiin ihan kunnolla. Pastat, leivät ym hötöt huspois. Kanaa, kalaa, nautaa, rehuja, rahkaa ja raejuustoa, eikö kuulostakin paljon houkuttelevammalta? 😀 Leipää meillä nyt ei usein ole muutenkaan mutta sekin vähäinen nyt jää. 

Lupaan tulla kertomaan teille ekasta salikerrasta pitkään aikaan, sekä ekasta salikerrasta tuolla täysin uudessa paikassa. Laitetaan nolostellen myös aloituspainoja heti näkyviin, niin voi myöhemmin muistella mistä lähdettiin 😉

Pysykää linjoilla! 🙂

– Oili-Maria

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli