Äitini muistutti jo kolmannen kerran: hox hox, tänään Ylen Perjantai ohjelmassa “tuleeko sijaissynnytys sallia”. Ohjelma oli siis kovasti odotettu, mutta olipa melkoinen pettymys.

Lähetys alkoi lupaavasti “perjantaidokkarin” merkeissä. Siinä esiteltiin georgialaisen “New Life” sijaissynnytysklinikan toimintaa ja sen perustajan Mariam Kukunashvilin tarinaa ja elämää. Vaikka dokumentin alkuun näytettiinkin provosoivasti piirroskohtua -50% lappujen kanssa, niin muuten se oli tehty kaunistelematta ja kauhistelematta. 

Mutta se varsinainen keskustelu. Tai siis “keskustelu”.

Ohjelmaan oli valittu sijaissynnytystä vastustava kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus sekä ilman kohtua syntynyt Carolina Nysten. Ohjelmassa esitettiin myös 50-vuotiaan homoseksuaalimiehen anonyymi haastattelu. Mies oli lähiaikoina tulossa isäksi kaksosille georgialaisen sijaissynnyttäjän kautta.

Ohjelmassa oli siis sijaissynnytystä vastustava poliitikko, mutta miksi ohjelmaan ei oltu tasapuolisuuden nimissä valittu sijaissynnytystä puolustavaa henkilöä? Mieluiten poliitikkoa tai virkamiestä, joka myös kykenisi asiantuntevasti argumentoimaan. En siis lainkaan vähättele Carolina Nystenin ja anonyymin haastateltavan antia ja näkökulmaa, mutta hehän ovat siis nykyisen tilanteen uhreja ja näin jäävejä asiaa varsinaisesti puolustamaan.

Ja eihän ohjelmassa keskusteltu. Siinä ensin Carolina Nysten kertoi omasta tarinastaan ja tämän jälkeen Sari Tanus piti oman monologinsa. Mitään keskustelua ei siis ollut edes mahdollista syntyä, etenkään kun toimittajakin tyytyi lähinnä kyselemään kysymyksensä ilman sen kummempaa haastamista.

Itse jäin pohtimaan esimerkiksi seuraavia kohtia, miksi toimittaja ei näihin mitenkään tarttunut.

Sari Tanus aloitti palopuheensa arvostelemalla homomiehen tilannetta. Miksi mies vasta tässä iässä on tulossa isäksi, olisihan hänellä ollut siihen mahdollisuutta aiemmin. Miksi miehellä ei ollut vielä lastenhoitokuviot selvillä. Jne. jne.

Lapsettomuudesta kärsiviä kun on niin kovin, kovin helppo arvostella.

Kuinkahan monta viisikymppisenä isäksi tulevia tässä maassa on? Ei heidän tilanteestaan tehdä mitään numeroa. Kuinkahan monen muun yksinhuoltajaperheen lastenhoitokuviot ovat vielä auki pari kuukautta ennen lasten syntymää? Ei sekään ole mikään erityinen juttu. Mikäli miesten isäksitulon yläikärajaksi laitettaisiin 50-vuotta seuraisi siitä melkoinen haloo ja luultavasti juuri kristillisdemokraattien puolelta, koska kyllähän isäksi pitää voida tulla missä iässä vain. Niin, kunhan se vain tapahtuu oikealla tavalla.

Ja sitten se adoptio. Tuo kaiken pelastava adoptio. Mistä aloittaisin. Sari Tanus – odotetusti- veti hihastaan adoptiokortin. Hän paasasi pitkään maailman orpolapsista ja kuinka adoptio olisi vaihtoehto sijaissynnytykselle. Miksei Ylen Perjantaitiimi ollut tehnyt kotiläksyjään ja heittänyt tähän väliin faktoja tiskiin? Faktoja, miten 0-9-vuotiaiden lasten adoptiomäärät ovat pudonneet lähes puolella vuodesta 2010 ja miten tiukat adoption vaatimukset todella ovat. Niin kuin joskus tässäkin blogissa mainitsin, adoption seulan läpäisevät vain todelliset supervanhemmat. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvä väylä vanhemmuuteen.

Ja lopuksi vielä tämä peruuttamaton yhdeksän kuukauden kiintymyksen ajanjakso sekä lapsen että sijaissynnyttäjän puolelta – raskaus. Ensinnäkin, olisi mielenkiintoista tietää millaisessa valossa Sari Tanus todella näkee adoptiovanhemmat. Heiltähän täysin puuttuu tämä yhdeksän kuukauden kiintymysaika ja yleensä vielä paljon päälle. Miten he koskaan voivat olla oikeita vanhempia?

Toiseksi, Sari Tanus mainitsi olevansa pohjattoman surullinen ajatellessaan minkälaisen tunnetyhjiön kanssa sijaissynnyttäjät joutuvat loppuelämänsä elämään. Samalla hän toivoi “yllätysraskauksien” mieluummin päätyvän adoptioon kuin aborttiin. Millainen tunnetyhjiö näillä naisilla sitten on? Hehän sentään kantavat omaa biologista “yllätyslastaan” sen sijaan että olisivat tietoisesti ryhtyneet sijaissynnyttäjäksi korvausta vastaan toisten ihmisten alkiolle. Eikö tässä ole melkoinen ristiriita?

Ja viimeistään siinä vaiheessa kun toimittaja loppuun heitti todella tönkön vitsin kansanedustaja Tanuksen sukunimestä, putosi koko haastattelulta pohja.

Oliko tämä koko ohjelma, koko aihe pelkkä vitsi? Onko sijaissynnytys pelkkä vitsi?

Onko lapsettomuus pelkkä vitsi?

Yle?