23 munasolua ja iso kiitollisuus

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta hedelmöitysklinikan operaatiopuolelta, kun siskoni oli punkteerauksessa. Sain odotella huoneessa, jossa hoitaja ensin laittoi tipan ja muut ja johon siskoni tuotiin heräämään.

Kyllä oli tunteet niin pinnassa koko aamun. Ensin tunsin sääliä ja myötätuntoa. Oikein mahanpohjalta kouraisi, kun siskoni irvisteli tippapiikin laittoa ja mietin, kuinka hän on käynyt tämän kaiken epämukavuuden läpi vain minun ja mieheni vuoksi. Ja kuinka hän ei kertaakaan ole valittanut mistään, vaikka varmasti oli pyöritellyt mielessään miksi ihmeessä lähti tähän mukaan.

Punkteerauksen aikana kuulin operaatiohuoneesta naurua, joten uskoin kaiken menevän hyvin. Ennen kuin siskoni tuotiin heräämään, operoiva hedelmöityslääkäri kävi minun juttusilla (koska siskoni on meidän egg donor) ja kertoi heidän saaneen 23 (siis KAKSIKYMMENTÄKOLME!!!!!) munasolua talteen. Tämä oli paljon enemmän kuin alunperin odotimme!

Tämän jälkeen embryologit tietenkin analysoivat kuinka monta niistä on kypsiä käytettäviksi ja tämän tiedon sekä myös kuinka monta alkiota hedelmöittyi saamme huomenna. Eli tämä jännitysnäytelmä vain jatkuu!

Operaation jälkeen siskoni nukkui hieman ja kun lääkärit ja hoitajat olivat hetkeksi poistuneet, minä katsoin nukkuvaa siskoani ja pyyhin silmäkulmia. Olen niin onnellinen ja kiitollinen hänelle tästä kaikesta. Toistelen itseäni täällä, mutta niin se vain on! Yllä hieman minun viestittelyä miehelleni operaation aikaan.

Huomenna meillä on vielä lopputarkastus ja sain juuri alla olevan viestin hoitajaltamme ”I am going to miss working with you all. I just told Marissa last week that I wish all my donors were like xxx! You all have truly been a breath of fresh air to work with, just so lovely. I will see you all tomorrow!”

Ja tässä mielentilassa sekin itkettää. Ja minullahan ei pitäisi olla edes hormonit sekaisin lääkityksistä! Niin kiitollinen olo. Awww..