5: Lapsettomien lauantai
Tänään on jälleen se päivä, joka muistuttaa minua ja teitä muut vanhemmat kuinka onnekkaita me olemme. Tänään on tyhjän sylin päivä, lapsettomien lauantai.
Kaksi vuotta sitten kirjoitin näin: http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/tyhja-syli
Viime vuonna näin: http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/lapsettomuus-elaa-minussa-ikuisesti
Kahtena edellisenä vuonna aihe kosketti todella kovasti ja läheltä. Kaksi vuotta sitten olimme vielä lapsettomia. Olimme juuri tutustuneet Jenniferiin ja työstämässä sijaissynnytyssopimuksia. Koko edessä oleva projekti näyttäytyi isona, mustana ja pelottavana. Niin monta asiaa voisi mennä vielä pieleen… Mutta nöyrä, piskuinen toivonkipinä lepatti pimeyden keskellä ja piti meidän liikkeessä.
Vuosi sitten kaksosemme olivat parin kuukauden ikäisiä. Olimme vastikään saapuneet takaisin kotiin Kaliforniasta ja aloittelimme normaalia elämäämme – lapsiperheenä. Yllättäen ylipyyhkivät onnellisuudenpuuskat olivat vielä päivittäisiä, nyt niitä tulee enää harvoin ja lievempinä. Koko äitienpäiväviikonloppu, jossa lapsettomien lauantai on osana, oli ihmeellinen kokemus. Kiitollinen, liikuttava kokemus.
Kuten edellisessä edellisissä postauksissakin olen maininnut, sijaissynnytys on alkanut tuntua koko ajan kaukaisemmalta ja me elelemme omaa lapsiperhearkeamme muiden perheiden tavoin. Meillä oli vauhdikas aamu, kun kaksi vaippapöksyistä taaperoa viilettivät ja kikattelivat menemään. Tulimme eilen illalla ”mökillemme” ja täällä odottaneet lelut ja huonekalut aiheuttavat aina alkuinnostusta pienissä tutkijoista. Nyt on jo päiväunien aika.
Tämä päivä on nostanut mieleen jälleen koko huikean matkamme. Ihanat, ihanat, ihanat sijaissynnytyslapsemme. Bob ja Rosa. Ykkönen ja Kolmonen. Ilman sijaissynnytystä meillä ei olisi tätä onnea ja tänään sydämeni täyttäisi hiljainen, puristava haikeus. Suru. Elämä olisi varmasti hyvää, matkustelisimme, liikkuisimme, urakin olisi varmasti eri tilanteessa. Mutta juuri tänään sylini nyyhkyttäisi tyhjyyttään.
Tänään vietetään tyhjän sylin päivää, lapsettomien lauantaita. Kuten edellisinä vuosina, toivotan kaikille naisille ja miehille, joiden syli on tahtomattaan tyhjä, voimia elää sen (välillä musertavan) kaipauksen kanssa.
<3
Ps. Viimeisimmässä Economist-lehdessä käsiteltiin näkyvästi sijaissynnytystä. Artikkeleihin täältä: