5+1 kertaa EI risteilylle vauvan kanssa
Nyt on risteilyt risteilty ja tästä kokemuksesta viisastuneena niputan hieman yhteen omia havaintojani reissusta vauvojen kanssa.
Aloitetaan hyvillä puolilla, eli VIISI syytä, miksi lähteä risteilylle vauvan tai vauvojen kanssa.
- Helppous nähdä ja kokea. Risteilyllä kannat kamat ja vauvat kerran hyttiin ja voilà – sinun ei tarvitse enää vaihtaa hotellia, raahautua lentokentälle tai juna-asemalle, pakata tai purkaa. Aamun sarastaessa olet saapunut uuteen mielenkiintoiseen kohteeseen. Hoidat aamuaskareet, laitat päiväkamppeet valmiiksi, vauvat rattaisiin tai kantoreppuun ja menoksi.
- Hyvää ruokaa. Risteilyalukset pursuavat toinen toistaan parempia ravintoita jokaiseen makuun ja hintatasoon. Ja mikä parasta, sinun ei tarvitse ravata koko kaupunkia lävitse vauvojen kanssa päästäksesi nauttimaan hyvästä ruoasta ja viinilasillisesta.
- Viihdykkeet. Joka illalle on jonkinlaista showta, akrobatiaa, musiikkia, bingokisaa. Vauvojen kanssa elo on usein välillä melko kuluttavaa ja kun olet lopulta taiteillut läpi syöttämiset, vaipattamiset, pesut ja sun muut niin pelkkä ajatus kaupungin sykkeeseen lähtemisestä saattaa tuntua ylivoimaiselta. Laivalla ei tarvitse kuin laittaa vähän meikkiä naamaan, vauvat rattaisiin, hissillä alas ja olet jo loungessa cocktail kädessä nauttimassa illan esityksestä vauvojen (toivon mukaan) nukkuessa tyytyväisinä rattaissaan.
- Rantaelämää. Isoilla risteilijöillä on isot vesipuistot, sun deckit ja ”rantabaarit”. Rantakassi kainaloon, vauvoille uimavaipat ja polskuttelemaan. Vesileikkien lomassa voi nopeasti käydä hytissä vaikka vaipanvaihdossa, jos ne unohtuivat matkasta tai vauvat nukkua päiväunet isojen aurinkotuolien varjossa.
- Turvallisuus ja siisteys. Risteilyillä turvallisuus on huippuluokkaa, kaikki matkustajat ja työntekijät ovat kuvien kanssa rekistereissä. Tämä antaa tiettyä väljyyttä myös vauvojen kanssa. Vauvat voi jättää nukkumaan hieman kauemmaksiksikin (näköetäisyydelle) varjoon, sen aikaa kun itse haluaa lueskella auringonpaisteessa. Vilkkaalla yleisellä rannalla en uskaltaisi…
Ja sitten ne VIISI + YKSI syytä, miksi risteily EI ole paras vaihtoehto vauvojen kanssa.
- Epäkäytännöllisyys. Laivojen käytävät ovat useimmiten kapeita ja hytit ovat ahtaita. Pelkkä pyllynpesu vaati hieman akrobatiaa saatika kaksosrattailla köröttely. Suureksi onneksemme rattaamme mahtuivat käytävälle, mutta mikäli käytävällä oli esimerkiksi siivouskärryjä niiden kanssa piti hieman vekslata. Rattaat eivät myöskään mahtuneet hytin ovesta, joten ne piti aina käytön jälkeen taittaa kokoon, sillä niitä ei turvallisuussyistä saanut jättää käytävällekään. Pienet (korvike)vauvat vaativat myös keitettyä vettä (kröhöm, ehkä he voisivat juoda pullovettä, mutta me edelleen keitämme pullovedenkin) ja soseen lämmittämistä. Paloturvallisuussyistä hyteissä ei saa olla mikroaaltouunia tai vedenkeitintä. Onneksi saimme tilattua keitettyä teevettä aina kun halusimme (ilmaiseksi!) ja lämmintä raanavettä hyväksi käyttäen saimme myös soseet vesihauteessa lämmitettyä. Myös pullojen pesu hytin pikkiriikkisessä lavuaarissa oli vähän temppuilua.
- Ilmastointi ja ihmismassat. Heti ensimmäisen yön jälkeen minä ja vauvat olimme tukkoisia nenän limakalvojen totutellessa ilmastointiin. Siinä missä ulkona oli kosteankuuma Välimeren ilma, sisälle tullessa sai heti vetää pitkähihaista päälle. Vauvoilla olikin yleensä pitkähihaiset bodyt ja ohuet housut ja sukat koko reissun ajan, mutta siitä huolimatta typykkä vilustui viimeisenä päivänä risteilyllä ja on nyt yskinyt räkäisenä pari päivää (tartuttaen tietenkin myös velipoikansa nyt jälkikäteen). Bakteerien suhteen myös suuret ihmismassat suljetussa tilassa ei välttämättä ole paras paikka vauvoille.
- Iltaelämä. Pakkohan ei tietenkään ole, mutta jos haluat illallistaa sinun on periaatteessa pakko mennä ravintolaan. Alkuun tämä oli hauskaa koko porukalle, viihdyttää vauvoja illallisen aikaan sylistä toiseen, mutta loppuvaiheessa tämä taika oli ohi. Jos vauvat eivät nukahtaneet heti matkalla ravintolaan, he olivat väsyneitä ja kärttyisiä, eikä meidänkään syömisestä tullut oikein mitään. Ylipäänsä iltaan painottuva elämä risteilijällä ei mielestäni sovi vauvaperheille ja pariinkin kertaan tunsin huonoa omaatuntoa vauvojen torkkuessa matkarattaissa meidän iltarientojen aikaan.
- Lasten viihdykkeet. Risteilijällä oli erikseen ”kerhot” aivan pienille eli alle kolmevuotiaille, isommille lapsille ja lopulta 13-17 -vuotiaille teineille. Tämä onkin yksi risteilyjen hyviä puolia – lapsille on kaikenlaista kivaa toimintaa. Pienimpien kerhossa vanhempien piti olla läsnä, mutta kuitenkin ohjaajan valvoessa heillä oli askartelua, kasvomaalausta ja niin edelleen. Yli kolmevuotiaat lapset vanhemmat voivat turvallisesti jättää kerhoon ohjaajien hoitoon, siinä missä vanhemmat voivat rentoutua esimerkiksi uima-altaalla. Meidän puolivuotiaat eivät tietenkään vielä mistään askarteluista mitään tajua, mutta jo vuoden päästä se voisi olla hauska kokemus. Senpä vuoksi ihan pienille nuo risteilijöiden tarjoamat aktiviteetit eivät sovi.
- Less is more. Viihdykettä ja aktiviteetteja pursuava risteily menee hieman hukkaan, sekä vauvoilla että vanhemmilla. A) Vauvat eivät vielä tarvitse sen kummempaa viihdykettä. Heille elämys on sen saman vanhan lelun tarkastelu, isän sylissä könyäminen tai vaikkapa kimaltava pikkulusikka ruokapöydästä. B) Risteilijät ovat myös pääsääntöisesti suunnattu aikuisväelle, joka nurkasta saa drinkkiä, hyvää ruokaa, musiikkia, tanssia, kasinoa. Emme luonnollisesti käyneet kertaakaan yökerhossa ja kasinossakin pikaisesti yhtenä iltana häviämässä, kun isovanhemmat työntelivät rattaita. Meillä oli myös juomapaketti sisältäen alkoholit, mutta eipä kaksosten äitinä montaa drinkkiä tullut viikon aikana nautittua. Ei sillä, että ilman vauvoja olisimme naulat otsassa joka ilta, mutta ymmärtänette pointin. Eihän tätä kehtaisi ääneen sanoa, mutta mielestäni raha meni vähän hukkaan.
Ja bonarina +1 Lasten ehdoilla. Toisaalta pidän mieheni tyylistä ajatella, etteivät vauvat saa sanella kaikkea toimintaamme, mutta kyllä puolivuotiaiden kanssa pitää lomailla vähän enemmän vauvojen ehdoilla. Jo menomatka sai minut potemaan paskamutsifiilistä, kun edellisen yön nukuimme isovanhempien luona ja vauvat olivat jo siitä yli-innostuneita eivätkä malttaneet alkaa nukkumaan. Kun sitten aamuneljältä aloimme herättelemään väsyneitä pikkuisia, siitä lentokentälle, lento Barcelonaan ja lopulta siirtyminen satamaan, chekkaus alukselle ja pikkuiset jaksoivat edelleenkin väsymystä uhmaten naureskella, tunsin piston sydämessä. Myös mieheni myönsi, että tällainen reissu oli ehkä vähän liikaa vauveleille ja seuraava loma suunnitellaan vähän eri konseptilla. Vähemmän matkustusta ja liikkumista, enemmän helppoa oloa perheen pienimpien kanssa.