7kk 4pv kuvina

Tänään oli… miten sen nyt sanoisi, hieman haastava aamu. Olin jo aloittamassa blogipostausta märehtimällä, mikä kaikki meni tänään pieleen. Oliko se huonosti nukuttu yö vaiko liian aikaisin herätty aamu? Oliko se tytön selkään saakka ylettynyt kakka, vaiko äidin kiireestä johtuen valskannut maitopullo?

Sitten aloin ottamaan ihan satunnaisesti kuvia kaikesta vauvoihin ja meidän tämän hetkiseen elämään liittyvistä asioista. Ja kaikesta, mikä tänään on mennytkin pieleen. Pian huomasin hymyileväni joka kuvan kohdalla. ”Ai tuonneko se pipo jäi.” ”Niin täällä on vieläkin nämä eiliset kylpykamppeet.” Kun lopulta raotin makkarin ovea tarkoituksenani napata kuva nukkuvista lapsistani silmäkulma kostui väkisinkin. Nuo kaksi termiittiä (kuten tapaan heitä tällaisina hetkinä kutsua) ovat mullistaneet meidän elämän – ja myös kodin – niin huomaamattoman täydellisesti. Täydellisen, kaoottisen ihanasti.

Mutta tämän pidempiä alkuintroja en pidä. Tässä meidän elämää kuvien muodossa vauvojen ollessa 7 kuukautta ja 4 päivää. Kaikki kuvat ovat pikaisesti napattu kännykällä ilman filttereitä, joten upeiden kuvaelämysten sijaan toivottavasti niistä pilkahtaa meidän arki. Niin konstailemattoman rosoisesti, kun se on. Ja kuvia on PALJON, joten hae ensin se toinen kuppi kahvia.

Leikkien jälkeen. Seitsemän kuukauden iässä leikkimatto on enää kiintopiste, base camp. Siinä ei enää kauan malteta pyöriä, vaan lähdetään tutkimaan ympäristöä, kuten keittiön pöydän ja tuolien jalkoja.

Eilisillan ulkoilulenkin jäljiltä on lattialla vielä pojun syystakki ja tytön pipo. Vaatteita pyöriikin meillä usein vähän joka kulmalla. Kahden kanssa kun usein on niin vauhti päällä, ettei edellisiä ehdi viikkailemaan takaisin hyllyyn.

Tästä tämän aamun ongelmat alkoivat. Koska vauvat tavoistaan poiketen vaativat kaksi yösyöttöä, oli kaikki pullot käytetty ennen aamupalaa. Ja vielä pahempaa – olin unohtanut ostaa lisää astianpesuainetta loppuneen sijaan. Tulikuumalla vedellä yhdet pullot pesaisin ensihätään ja nyt laitoin kaikki poikkeuksellisesti astianpesukoneen tuttipullo-ohjelmalle.

Aineksia seuraavaan herkkusoseeseen. Tämä on oikea makeuspommi, mutta tätä ei syödä tällaisenaan vaan kaurapuuron tai esimerkiksi porkkanasoseen seurana. Lounaaksi on aina ei-makeaa, esimerkiksi liha- ja kasvissosetta. Vauvat syövät koko ajan enemmän ja enemmän kiinteitä, eli oikealla tiellä ollaan!

Matkalelu odottamassa uusia seikkailuja eteisen lipastolla.

Matkakärryt myös valmiina uusiin retkiin. Otimme nuo varakärryt käyttöömme lomareissullamme ja nyt väliaikaisesti myös kotona, kun varsinaiset vaunut ovat vielä loma-asunnollamme. Ai jahas, sinne näköjään jäi pojun pipo! :) Jostain syystä tyttö ei meinaa viihtyä noissa kärryissä tällä hetkellä lainkaan. Lomareissu meni hyvin, mutta nyt viimeiset pari lenkkiä on ollut kamalaa taistelua ja huutoa. Olen kokeillut kaikki asennot ja asetukset, mutta ei auta. Sillä sekunnilla, kun tytön nostaa syliin, itku lakkaa.

Vauvojen oma likapyykkikori. Pyykkiä pesen keskimäärin koneellisen päivässä, lähinnä puklurättien vuoksi. Nyt vatsallaan möngertäessä vauvat ovat alkaneet puklailemaan ihan mahdottomasti! Etenkin poika, joka ei ennen puklaillut oikeastaan ollenkaan, puklailee useamman kerran joka syötön jälkeen. Itse kutsun tuota vaihetta ruokailun jälkeen ”puklubingoksi”. Taitaa olla refluksia vähän molemmilla, isältä peritty…

Eilen kylvettiin ja pyyhkeet ovat vielä kuivumassa. Jouduin kylvettämään yksin tällä kertaa ja kylvetys on toimenpide, joka mielestäni on raskas hoitaa yksin. Kylvettämisessä on niin monta osa-aluetta: vaatteet pois, kylvetys, kuivatus, rasvaus, puhtaat vaatteet ja jokainen vaihe vaatii keskittymistä, joten tuolla välin toinen vauva pitää olla turvallisessa – ja lämpimässä – paikassa. Tällä kertaa vuorasin kylpyammeen parilla pyyhkeellä ja laitoin vauvan vaihtopenkille sinne. Avasin myös lämpiämässä olleen saunan oven, että siellä oli mukava odotella vaippasillaan. Mutta kyllä se jälleen oli sellainen suoritus, että äiti nautti täysin siemauksin rauhallisesta saunahetkestä vauvojen jo nukkuessa.

Nalle jäänyt yksin keittiön pöydälle, oikeassa kulmassa vielä rippeitä maitokaaoksen jäljiltä.

Tuo pikku pussukka on vauvojen oma ”meikkipussi”. Se kulkee aina mukana ja siellä on vauvojen D-vitamiini ja rautatipat, kuumemittari, vauvojen särkylääkettä, vanupuikkoja, vauvahakaneuloja ja pari varatuttia. Pussukalla on muutenkin tunnearvoa – sen on tehnyt serkkuni rakkaan jo edesmenneen mummomme vanhasta tyynyliinasta. Tyynyliinasta, jonka tuoksunkin muistan yhä edelleen lapsuusajoistani.

Nyt päästään varsinaiseen inhorealismiin. Lavuaari pyllynpesun jälkeen. Tuollaiset tasaiset lavuaarit näyttävät tosi kivoilta, mutta sopivat hirveän huonosti pikkulapsiperheelle.

Yksi vauvojen leikkimattoalusista kuivumassa valmiina uusiin pukluihin.

Hoitopöytä ja tavanomainen näky. Tällä hetkellä hieman riisuttu leluista / viihdykkeistä myyntikuvien vuoksi (hoitopöydästä saa siis tuon hoito-osan pois ja ilman sitä se on ihan vain iso valkoinen lipasto).

Vaippakassi – missäs muualla kuin lastenhuoneen lattialla… Mies osti sen Lontoosta ja on kyllä tykätty. Tarpeeksi iso/pieni, eri lokerot vaipoille ja mikä parasta, täysin vesitiivis molempiin suuntiin.

Kevyet ulkoilupuvut otin jo valmiiksi esiin, pian niitä aletaan käyttää täälläkin…

… kun taas kaverilta saadut paksummat odottavat vielä viileämpiä kelejä. Ne lähtevät mukaan Suomeen marraskuussa. Niin, en siitä täällä vielä hehkuttanutkaan, olen vauvojen kanssa kolme viikkoa Suomessa marraskuussa! :)))))

Ja siellä ne nukkuvat. Minun termiittini. Poju oli jo möyrinyt ulos makuupussistaan ja laitoin normaalisti reunuksena olevan vauvatäkin hänen päälleen. Nukkuvat lapset ovat jotain niin käsittämättömän kaunista, että joka ikinen kerta se liikuttaa.

Ja tässä on äiti. Olen tällä hetkellä todella onnellinen, voin sen sanoa ihan suoraan. Vaikka elämäni on tällaista valskaavaa maitopulloa, kakkaisia lavuaareja, unohtuneita pipoja ja leluja siellä täällä, en vaihtaisi tätä mihinkään muuhun. Hyvää viikonloppua ja WOW, jos jaksoit plarata kuvat tänne saakka! :)