Kambodzan lapsimyyjät – Tämä ei ole hyvänmielen postaus

Olen jossain päin maailmaan jo törmännyt matkamuistoja kaupusteleviin lapsiin, en vain kuolemaksikaan muista missä? Joka tapauksessa – Vietnamin, Laosin ja Thaimaan jälkeen en osannut henkisesti varautua ollenkaan Kambodzan lapsimyyjiin. Kaikkien temppeleiden ulkopuolella lapset ympäröivät samantien länsimaalaisen näköiset naiset ja kauppaavat matkamuistoja ja turistiroinaa.

Yleensä isommat, noin 10 – vuotiaat pojat kaupustelevat matkaopaskirjoja, isommat tytöt huiveja ja sitten ne kaikista pienimmät… Osa ihan pikkuisia, varmaan viisi – kuusivuotiaita. He myyvät kortteja, huiluja, magneetteja ja viuhkoja. He pyörivät sitkeästi ympärilläsi ja esittelevät non-stoppina myymiään tavaroita. He eivät ota ”no thanks” tai ”I don’t have any money” kuuleviin korviinsa ja kaikki on aina one dollar, one dollar. Fiksuimmat kysyvät täydellisellä englannilla ”where are you from” ja kun vastaat kotimaasi, he tietävät pääkaupungin välittömästi. Sydän itkee verta käskeä lapset pois, tai vielä pahempaa – kohdella heitä kuin ilmaa. He ovat niin suloisia, pieniä ja viattomia. Heidän pitäisi olla koulussa tai leikkimässä – ei täällä aikuisten turistien keskellä myymässä matkamuistoja!

Kysyin asiaa oppaaltamme ja hänen mukaansa myydyt rahat menevät perheelle. Fine. Hän ei kuitenkaan kertonut, että lapset eivät periaattessa saa myydä mitään, mutta maksamalla poliisille 2 – 5 dollariin päivässä, poliisit katsovat asiaa läpi sormien. Suloisimmat lapset saattavat tienata myynnillä jopa 300 dollaria kuussa, mikä on lähes 5 kertaa enemmän kuin maan keskipalkka, joten usein vanhemmat laittavat lapsensa mieluummin tienaamaan kuin kouluun. Ja pahinta tässä on, että siinä missä suloiset pikkulapset tienaavat hyvin, niin kasvaessaan he menettävät tämän myyntivalttinsa. Teini-ikään mennessä he eivät ole käyneet kouluja ja myös vieroittuneet ns. normaalista elämästä ja usein seuraava askel on prostituutio. Köyhät, kaupustelevat lapset ovat myös helpompi kohde saalistajille: huume- ja ihmiskauppiaille sekä pedofiileille. Eli ainoa, joka tuosta maksetusta dollarista hyötyy, on se autuas turisti, joka tuntee hetken hyvääoloa köyhän lapsen auttamisesta.

Kambodzan reissulla opin myös lapsihuijauksen klassikon – maitohuijauksen. Siem Reapin keskustassa neonvalojen välkkeessä yhtäkkiä eteeni hyppäsi noin 12 – vuotias tyttö pikkuvauva sylissään ja ojenteli kättään. Itse aloin puistamaan päätäni ja tyttö läppäsi äkäisenä käsivarteeni ja virheettömällä englannilla sanoi ”I don’t need your money, I need milk for the baby”. Sitten hän nosti katseensa viereiseen pikkumarkettiin. Itselläni sillä hetkellä soi hälytyskellot niin kovaa, että jatkoin matkaani. Hotellille päästyäni googletin saman tien asiasta ja sieltä se löytyi – milk scam! Homma menee niin, että tämän jälkeen tyttö vie turistin markettiin, jossa ainoa maitojauhe on naurettavan kallis, esimerkiksi 25 dollaria. Hölmistynyt turisti päivittelee hintaa, mutta maksaa jauheen ja poistuu. Mutta jauhe ei mene vauvan syöttämiseen, vaan takaisin kauppaan. Tyttö (tai siis hänen ”parittaja”) ja kauppias, joka on huijauksessa mukana, jakavat voiton. Huijauksen vauva ei luultavasti ole mitään sukua tytölle, vaan niitä vuokrataan, siis oikeasti VUOKRATAAN, vanhemmilta tai ihmiskauppiailta.

Ennen kuin olin asiaan enemmän perehtynyt, sorruin ostamaan viuhkan sekä postikorttipakan. Sekä matkaoppaan. Sekä kerran annoin dollarin silkasta säälistä. Olen kamala turisti ja tiedän nyt, että tein väärin. Tekemää ei saa tekemättömäksi ja en voi unohtaa sitä iloa ja naurua, kun pitkän painostuksen jälkeen ostin sen yhden dollarin postikorttipakan. Minua ympäröi viisi nauravaa lasta, jotka vilkuttelivat bye bye meidän hypätessä autoon. Nyt mietin niitä hymyjä ja toivon, että heidän tiensä käy kouluun eikä kadulle.

Alimmassa kuvassa minut on piiritetty sinnikkäillä myyjillä. Katsokaa tuota keltapaitaista! Siinä missä lapset yleensä osaavat hieman englanniksi selittää myymistään tavaroista ja hinnasta, niin tämä pieni poloinen vain ojenteli magneettiaan, hoki jotain khemiriksi ja tapitti minua silmiin… Voi kyynel. 

Keskimmäinen kuva on otettu suunnilleen, missä maitohuijausta yritettiin. Eli tuolla ”Pub Streetillä” nämä lapset pyörivät duunissa…

Ihan ylimmäinen kuva on otettu sen jälkeen, kun annoin tytöille dollarin jaettavaksi silkasta säälistä. He olivat yhtä hymyä ja halusivat päästä kuvaan.