Kick-off meetingin he(de)lmiä
Ihan ensimmäiseksi – kiitos mielettömästi kommenteista! Olen ne moneen kertaan jo lukenut, mutten vielä niihin vastannut, pahoittelut siitä. Loistavia vinkkejä ja tsemppauksia ja mieskin oli yllättynyt, kun kommenttiboksistani heitin muutaman vinkin meidän palaveriin.
Kirjoitan piakkoin oman postauksen noista kommenteista, tai lähinnä aiheesta „miten valmistautua kaksosiin“ tai muuta vastaavaa. Siteeraan sitten teidän kommentteihin ja myös linkkailen teidän blogeihin.
Mutta nyt siis tuon kick-off meetingin hedelmiin.
Ensinnäkin minun työkuviot. Sovimme, että kerron avoimesti pomolleni tilanteemme ja kuinka se on verrattavissa normaaliin äitiyteen, eikä adoptioon. Ainoa ero on, että mina en ole raskaana vaan sijaissynnyttyjämme. Mutta siitä hetkestä alkaen, kun vauvat saapuvat maailmaan olen äiti siinä missä kuka tahansa äiti (siis ei-imettävä äiti to be exact). Tällä perusteella tulen myös hakemaan normaalia äitiyslomaa.
Näillä näkymin jään pois töistä maaliskuun ensimmäisestä päivästä alkaen, mutta pienellä varauksella jo helmikuun lopussa. Laskettu aikamme on huhtikuun alussa, mutta kaksosten ollessa kyseessä todennäköisesti maaliskuun puolessa välissä, tai jopa alussa. Mikäli rääpäleet haluavat saapua todella aikaisin, se saattaa olla jopa helmikuun loppupuolella. Eli lennämme Kaliforniaan heti maaliskuun alussa, mutta ostamme flexiliput ja seuraamme tilannetta tarkasti koko alkuvuoden.
Sitten minun pitää vain toivoa, että esimieheni on suopea aikomukselleni olla kotona vähintään 2016 loppuun ja palata takaisin 60 – 80%. Toivottavasti hän ymmärtää tilanteemme (siis ylipäänsä – halumme hankkia lapsia!) ja arvostaa työpanostani, sillä teen kyllä hommani hyvin, vaikka itse sanonkin… Mutta näistä pitää sitten keskustella.
Sitten lastenhakureissu. Päätimme varata reissuun kaksi kuukautta, eli olemme Jenkeissä koko maalis- ja huhtikuun, riippumatta milloin tarkalleen vauvat syntyvät. Tämä lähinnä, että annamme vauvoille hieman aikaa vahvistua ennen kuin lennämme takaisin. Katsoin netistä, että periaatteessa vauvojen kanssa saa lentää aivan syntymästä lähtien, mutta jotkut lentoyhtiöt vaativat esimerkiksi kaksi viikkoa. Ongelma onkin enemmän, että vauvojen luontainen vastustuskyky on huono ja toivottavasti reilu kuukausi vahvistaa heitä reissuun edes hieman. Tätä pitää vielä tutkia enemmän ja esimerkiksi miten ja milloin ensimmäiset rokotukset tehdään (jos näitä voi tehdä jo Jenkeissä?).
Muutenkin tämä antaa vähän joustoa, mikäli vauvat tarvitsevat alussa erikoishoitoa tms. Ja jos kaikki menee hienosti ja mitään erityistä ei ole, niin onhan se kuitenkin varmasti Jenniferille mukavaa, että hän näkee vauvoja hieman kauemmin, ennen kuin lennämme takaisin Eurooppaan.
Lopuksi kotimme. Pieni kertaus tilanteeseemme – meillä on iso, ihana koti kaupungin ulkopuolella. Vuokrasimme sen vuoden alusta alkaen reppureissumme ajaksi, mutta nyt olemme jatkaneet vuokrausta toistaiseksi. Tämä rahoittaaksemme näitä jokseenkin mittavia kuluja maailmanympärimatkasta ja sijaissynnytysksestä.
Nyt asumme pienessä yksiössä aivan kaupungin keskustassa ja olemme viihtyneet loistavasti. Itse olen huomannut oman stressitasoni töiden (so. työmatkaliikenteen!) suhteen olevan selkeästi parempi. On aivan ihanan vapauttavaa kävellä viisi minuuttia töihin, kuin juuttua tunniksi aamuruuhkaan. Tästä syystä aloimmekin pohtimaan pysyvää muuttoa takaisin kaupunkiin, kun kuitenkin molempien työt ja ystävät ovat täällä. Aloimme katselemaan sopivia asuntoja ja muutamia “ihan ok” löysimmekin.
Mutta sitten seuraavaksi ongelmaksi tuli käytännön järjestelyt. Tulemme Jenkeistä takaisin kahden pikkuvauvan kanssa. Kahden. Pikkuvauvan. Kanssa. Meillä ei ole ennestään kokemusta pikkuvauva-arjesta, joten koko elämä tulee olemaan melkoista myllerrystä ja pyöritystä. Tämä tarkoittaa, että haluamme palata reissulta johonkin tuttuun ja turvalliseen.
Mikäli hankimme nyt uuden asunnon, tulee meidän a) löytää se ennen lähtöämme, eli vuoden alusta, b) kalustaa ja sisustaa se, c) varmistaa vuokralaiset omistusasuntoomme, jne. Tämä tarkoittaisi melkoista stressia ja rahanmenoa tähän vuoden loppuun, samalla kun valmistaudumme elämämme muuttavaan reissuun. Ja lisäksi maksaisimme pari kuukautta vuokraa tyhjillään olevasta asunnosta.
Yllä olevien pointtien jälkeen olimme yksimielisiä seuraavasta: jatkamme omistuskotimme vuokrausta huhtikuun loppuun ja toukokuun alussa palaamme pikkuvauvojemme kanssa sinne. Ennen reissuun lähtöämme ostamme valmiiksi kaiken tarvittavan – vauvasängyt, hoitopöydät, vaipat, rätit, tuttipullot, maidot, höyrykeittimet jne jne. Kokoamme ja järjestelemme ne valmiiksi varastoon, josta voimme kotiin palatessamme vain heittää ne sisälle asuntoon. Myös vaatteemme ja muut tavarat viemme asuntoon etukäteen, että kaikki on valmiina. Asunnossa tällä hetkellä osan viikkoa asuvat konsulttipojat ovat hyvin joustavia, ja heille tämä järjestely on varmasti OK.
Tuntuu helpottavalta tulla valmiiksi kalustettuun “omaan kotiin”. Onhan tässä pitkä reissu jo muutenkin takana. Toivottavasti myös äitini virkavapaa onnistuu ja hän saapuisi sitten samaan aikaan meidän kanssamme, toukokuun alussa ja näin on auttamassa meitä sopeutumaan pikkuvauva-arkeen omassa kodissa. Sovimme mieheni kanssa, että minun äitiystauon aikana mietimme sitten seuraavat askeleet rauhassa – miten organisoimme arkemme kun palaan töihin? Ehkä sitten kaupunkiinmuuttoa pitää ajatella uudelleen. Mutta first things first. :)
Kävimme lävitse myös kaikki muut asiat, joita oli listallani, mutta niistä kirjoittelen joskus myöhemmin. Nämä yllä olevat olivat ne tärkeimmät päätökset juuri tällä hetkellä. Näillä mennään.