Lapsuusmuisto

Vielä yksi joulupostaus – kun vasta tänään lopulta kotiuduttuani pikkukämppään pääsin avaamaan perheeltäni saamani lahjat! 🙂

Pari kuukautta sitten sain loistavia vinkkejä soivista laulukirjoista matkalla-perheeksi/iltasatuja-ilmaiseksi-netista – postaukseni kommenttiosiossa mm. Mama mammutti – blogin Jodelielta. Siellä myös itse mainitsin, että tuohan olisi oiva joululahjatoive esimerkiksi isovanhempien listalle. No, isovanhemmat-soon-to-be eivät tainneet tuota kommenttia nähdä, mutta rakas pikkusiskoni (juurikin munasolunluovuttajamme) oli sen ilmeisesti laittanut korvansa taakse.

Mikä riemastus olikaan, kun paketista löytyi yllä oleva Herra Hakkaraisen Soiva Iltalaulukirja! Tykkään laulamisesta ja hetihän se piti aloittaa lurittelemaan kirjaa lävitse, laulu laululta. Harmikseni en tunnistanut vielä montakaan kappaletta, mutta olihan siellä mm. iki-ihanat Tuu-tuu-tupakkirulla, Ihme ja kumma sekä Päivänsäde ja menninkäinen ja monia suomalaisia kansansävelmia.

Kirjan loppupuolella törmäsin lauluun, joka vaikutti etäisesti tutulta, mutta jota en heti tunnistanut. Nuoteista ja kirjan taustasoinnuista yritin saada melodian päästä kiinni, kunnes muistot ryöppysivät jostain kaukaa – kolmenkymmenen vuoden takaa!

Tuo oli se yksi ja ainoa tuutulaulu, jota oma äitini minulle ja siskoilleni aikoinaan lauloi! Yhtäkkiä näin itseni istumassa äitini sylissä kiikkutuolissa (niin kuin keinutuolia meillä päin kutsutaan) vanhassa rivarikodissamme äitini laulaessa tuota laulua. Äidin lämpimät ja turvalliset käsivarret ympärilläni ja tunnen kuinka tuutulaulu kumpuaa selkääni vasten hänen rintakehästään lauluksi.

Lapsuusmuisto… Toivottavasti voisin tarjota yhtä lämpimiä muistoja omille lapsilleni. Niisk. (Tämä ”raskaus” on tehnyt minusta varsinaisen itkupillin!)

Alla olevasta Youtube-linkistä kuulet tämän ihanan, melankolisen Peikkoäidin kehtolaulun, ensiksi ruotsiksi esitettynä, sitten suomeksi. 

https://www.youtube.com/watch?v=6awPY_J2QN0&list=PLYNZ84hBztjyPStggLhtP0Yz_lwwtnr5R&index=1