Ei nimi lasta pahenna?

Voi elämän suuria kysymyksiä – miten antaa lapselle tai siis lapsille hyvät nimet? Sellaiset positiiviset ja hyvät eväät elämälle – tyyppiset nimet. Ja joista vanhemmatkin vielä tykkäisivät.

Niin.. ja sellaiset nimet, jotka täyttäisivät myös kaikki muut tulevan äidin asettamat kriteerit.

Me aloimme puhumaan nimistä jo vuosi sitten, kun prosessia käynnisteltiin. Enemmän tosissaan syksyllä ja vielä vähän enemmän tosissaan tässä viime viikkoina. Aika monesti keskustelut päätyivät umpikujaan, koska mieheni ehdotukset eivät täyttäneet ehtojani.

Vaikka olen melko suurpiirteinen ihminen, niin nimien suhteen minulla oli tietyt ehdot:

1. Ensimmäisten nimien tulee olla suomalaisia. Lasten juuret ovat puoliksi Suomessa, mutta luultavasti he eivät tule siellä kasvamaan. Minulle on tärkeää, että he muistavat juurensa (ja että heidän isovanhempansa osaavat heidän nimensä ääntää).
2. Ensimmäisten nimien tulee olla kansainvälisiä. Tai siis sen verran, että niistä suurin piirtein suurimmassa osassa maailmaa pystyy päättelemään onko kyseessä tyttö vai poika. Vaikka itse olen melko sukupuolineutraali (siis ihan jo syntymälahjanakin) ja omasta nimestä pidän paljon, niin silti kismittää saada mainoskirjeitä ”herrana”.
3. Nimet eivät saisi olla liian vahvasti uskonnollisia. Tästä säännöstä olen jo alkanut luopumaan, sillä jotenkinhan ne nimet Raamattuunkin ovat päätyneet.. Eli, Maria, Josef, Jesus – kaikki olivat nimiä jo ennen kuin niistä tuli todella tunnettuja. Ja tämä ihan vain, koska me emme ole vahvasti uskonnollisia, niin aluksi se tuntui jotenkin tekopyhältä antaa todella uskonnollinen nimi lapselle.
4. Toisten nimien tulee juontua perheistämme. Omilla tai siskojeni nimillä ei ole sukusiteitä, mutta haluan kunnioittaa perheidemme juuria, antamalla nimen, joka juontuu suvusta. Mieheni kanssa tästä on puhuttu paljon, sillä hän ei voinut tätä alkuun ymmärtää – saati, että olisi halunnut antaa kenenkään sukulaisensa nimeä meidän lapsillemme. Mutta pikku hiljaa (eli parin ok, voin kyllä ottaa kummillekin nimen omalta puoleltani – jälkeen) hän alkoi ymmärtämään, mitä ajan takaa.

Eli tältä pohjalta. Aika nopeasti minulle haarukoitui sopivat nimet, joita mieheni ei hyväksynyt sellaisenaan. Hän siis ehdotteli kaikenlaisia nimiä, jotka eivät joko täyttäneet yllä olevia (tai osaa niistä, en ihan täysi natsi ole – minäkään!) tai sitten nimi oli jonkun tutun koira (Tessa) tai muuten aiheutti mielleyhtymän eläimeen, jonkun tuttavan ikävä ex-puoliso, kouluaikainen kiusanhenki, mitänäitänyton.

Muutaman umpikujaan kariutuneen keskustelun jälkeen, hän joulun jälkeen yksi ilta vetäisi minut viereensä ja sanoi, että hänelle sopivat ne ehdottamani nimet. Että itse asiassa hän piti niistä alun perinkin, mutta hänen vain periaatteesta piti yrittää saada joku oma ehdotus läpi.

Ensin luulin, että tämä saisi aikaan voitontanssit, jee meillä on nimet. Mutta sitten iski oma epäilyni – ovat nämä nimet sitten OIKEASTI sellaiset positiiviset ja hyvät eväät elämälle – tyyppiset nimet? Niin, ehkä ne hyväät eväät elämälle saadaan kuitenkin jostain muualta, kuten esimerkiksi rakkaudesta, kasvatuksesta, tukemisesta, huolenpidosta jne. Ei nimi lasta pahenna?

Luin mielenkiinnolla Bebe or Not Bebe – blogin nimikriiseilyistä ja olisi kiinnostavaa myös tietää, millä perusteilla te muut olette lapsillenne nimet valinneet?!?! (ja oletteko olleet tyytyväisiä valintoihinne…?)