Junasukat

Eilen tapasin yhden parhaista ystävistäni ensimmäistä kertaa sittten äidiksi tulon. Hymyilystä ei meinannut tulla loppua, kun menin avaamaan alaoven poika kantoliinassa. Näytät ihan samalta, mutta mikä tuo on?!!! Poikaa osoittaen. Jos tämä on iso juttu meille, on se sitä myös ystävilleni. He näkivät minut täysin tavallisena minänä viinilasi kädessä juuri ennen Kaliforniaan lähtöä ja nyt olen äiti.

Hän ojensi minulle lahjapaketin ja sanoi siinä olevan terveisiä Suomesta.

Paketissa oli kahdet suloiset villasukat, tai oikeammin junasukat. Ystäväni äidin ystäväpiiristä minulle itselleni tuntematon henkilö oli ne vauvoillemme neulonut. On hämmästyttävää kuinka paljon eri ihmiset ovat olleet myötäelämässä tätä tarinaamme.

Sukkiin liittyy koskettava tarina, joka tekee niistä vieläkin erityisemmät. Tarina kertoo kuinka nuori nainen oli pakenemassa sotaa kaksikuisen tyttövauvansa kanssa alkuvuodesta 1940. Junamatka kesketyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.

Sittemmin kyseiset sukat on neulottu myös Ruotsin prinsessa Estellelle ja Englannin prinssi Georgelle.

Ja nyt ne lämmittävät meidän vauvojen pikkujalkoja ja äidin mieltä. 

Kiitos.