(Ehkä) viimeinen ällöpostaus

Molemmat söivät rauhassa ja hyvin. Tavallisten ruoan jälkeisten kätinöiden sijaan toinen nukahti tuttipullo huulille ja toinen makoili tyytyväisenä suuret silmät ammollaan.

Minä katselin näitä kahta ja vedin syvään henkeä ja puhalsin ulos. Toisen kerran. Kyyneleet nousivat väkisinkin silmiin.

Minulla on kaksi tervettä lasta. Pari kuukautta vanhoja. Minä olen äiti. Edelleen silloin tällöin pitää melkein nipistää käsivarresta, kun tuntuu että elän jonkun toisen elämää. Tai unta.

Niin järjettömän paljon onnea. Rakkautta. Kiitollisuutta. 

Kiitollisuutta.

 

Voi tsiisus, nyt lopetan nämä tällaiset postaukset… Ja jatkan asiallisempiin aiheisiin. Mutta niistä sitten vaikka maanantaina. Nyt leijailen vauvakuplassa.

 

Viikonloppuja! <3