Apua, vauva liikkuu!!!

Jotenkin tähän tilanteeseen on tultu ihan varkain, vaivihkaa. Osasin sitä kyllä odottaa, mutta en sitten kuitenkaan osannut. Miten minusta tuntuu, että pienistä rääpäleistäni kasvoi yhdessä yössä isoja vauvoja? Ihan yhtäkkiä.

Vauvat pyörivät kätevästi napansa ympäri, kellahtavat vatsalleen ja takaisin selälleen. Joskus parikin pyörähdystä putkeen, jolloin leikkimatto ei enää riitä. On opittu kampeamaan mahalleen myös ahtaassa vaunukopassa, jolloin äidin tavallisesti reipas meno pitääkin hidastaa huojuvan pään mukaan. Pinnasängystä heräillään missä tahansa asennossa ja kohdassa ja joskus pinnan väliin jäänyt jalka tai käsi herättää kesken makoisien unien – koko perheen.

Mahallaan oleskelu ja liikkuminen ovat myös moninkertaistaneet puklun ja kuolan määrän, vauvojen menoa kun ei edes juuri täyteen syöty vatsa hidasta. Puklurättejä saakin olla koko ajan käden ulottuvilla, niitä todella tarvitaan. Toisaalta vauvat viihtyvät nyt selkeästi pidempään leikkimatolla, kun vatsalla oloon väsähtäessä äiti voi nostaa jo tutun mobilen esille ja sitä jaksellaan vielä tovi tarkastella. 

Ennen vauvojen syntymää olin varautunut rankkaan ensimmäiseen pariin kuukauteen. Naureskelin ystävilleni, että minusta ei varmaan alkuun kuulu mitään, kun mitättömien yöunien raunioittamana laahustan pyjamassa hiukset puklusta takkuuntuneena. Mitä vielä! Vaikka vastasyntyneen (x kaksi) hoito ottaa oman osansa, ovat nämä ensimmäiset kuukaudet olleet melko rentoja. Ensimmäisinä kuukausina vauvelit yleensä torkkuivat aamupäivästä ja heidät pystyi jättämään sohvallekin makoilemaan, kunhan vähän tyynyillä reunoja pönkkäsi. Enää en sohvalle jätä kumpaakaan, mutta leikkimatolla vauvat voivat olla hetken ihan kahdelleenkin, kun itse käyn vaikkapa suihkussa. 

Mutta nyt. Nyt minulle alkaa tulla ensimmäisiä huolestuneita ajatuksia, että ehkäpä ne helpot ajat ovat nimenomaan ne ensimmäiset kuukaudet ja pian se kaksosarki alkaa toden teolla. Kun nämä kaksi lopulta saavat ylä- ja alakroppansa synkattua konttaukseen – loppu on historiaa. Sitten saan olla jatkuvasti juoksemassa perässä ja nostelemassa takaisin ruotuun. Mites sitten käydään suihkussa, lajitellaan pyykit, meikataan naama?

Mutta vau, nämä liikkuvat jo! Ja kohta täällä tahti muuttuukin uudelle tasolle.

Hjälp?!

 

(Ps. pahoittelut suttuisesta kuvasta, vasta nyt huomasin sen palaneen puhki…)