Prkl.

Piti kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta märisenpä nyt sitten tästä aamusta.

Yö meni levottomasti ja poika herätti lähes tunnin välein. Aamulla olisin mieluusti nukkunut vielä vähän pidempään, mutta kun ei niin ei. Vauvojen piti päästä kitisemään leikkimatolle.

Syötiin aamumaidot ja jo siinä vaiheessa olin vaihtanut vaipat viisi(!) kertaa, joista kolme kakkaista. Kyllä, vatsavaivoja tytöllä. Maidon jälkeen tyttö oksenteli sitten vähissä erissä koko pullollisen leikkimatolle. Hieman alkoi jo huumori loppumaan tässä vaiheessa. Kello lähenteli yhtätoista ja kahdeksasta saakka seisonut aamukahvi sai vielä odottaa.

Poika väsähti itsestään ja lopulta sain myös vatsaansa itkeskelevän tytön nukahtamaan. Hiljaisuus, mahtavaa! Pesin lavuaarin ja vaipanvaihtosotkut, heittelin pukluiset viltit ja liinat pesuun ja hinkkasin leikkimaton puhtaaksi seuraaville leikeille. 

Ennen kahvia päätin kurkata postin, josko paljon odotettu kirje Jenkeistä olisi lopulta saapunut. Nostelin kirjekuoria ja sydän teki ekstralyönnin – postia Kaliforniasta! Hypistelin hymy naamalla kirjekuorta, päivähän sai aivan uuden käänteen! Päätin hemustella vielä ja laittaa ensin kahvimukin ja voileivän valmiiksi, että voin sitten kahvia nauttiessa rauhassa katsella, mitä sieltä tulikaan.

Kirjeen ensimmäinen lause ”Our office cannot comply with your request for authentication”. Vaikka tämä perheblogi onkin, niin eihän tätä lapset lue ja silläpä kirjoitan nyt suoraan, että voihan perkeleen perkele! Minä kun vielä erikseen soitin ko. laitokseen, selitin asiani ja sovimme toimia näin. Jotkut asiat ja päivät ovat vaan hankalampia kuin toiset, tämä apostille ja päivä kuuluuvat niihin hankalampiin.

Ei tässä auta itku markkinoilla, vaikka se oli ensimmäisenä mielessä. Otin kuvan saatekirjeesta ja lähetin sen Jenniferille, josko hän osaisi paikallisena auttaa – kirjeen ohjeistus kun oli jälleen niin avoin ja kryptinen, ettei siitä ollut mitään hyötyä. En haluaisi lähettää papereita väärään osoitteeseen toista kertaa, etenkin kun jokainen pummi tarkoittaa noin kolmea viikkoa hukkaan heitettyä aikaa. 

No niin, vauvat alkavat heräillä ruhtinaallisilta puolen tunnin päikkäreiltään (miten hyvinä päivinä päiväunetkin kestävät lähes kaksi tuntia, mutta ei tänään, ei tänään). Ainakaan pikkuvauvojen kanssa ei voi jäädä tuleen makaamaan, vaan soitto jatkaa soimistaan ja karavaani kulkee eteenpäin omalla rytmillään. Pullot pestään, maidot juodaan ja toivotaan, että seuraava syötönväli on jo parempi.