Hellehelle, valivali
Tiedättekö sen ilmiön, kun parin hellepäivän jälkeen Facebook-päivityksiin voi vetää selvän rajan: helteiden ihailijat ja helteiden vihailijat.
Ensimmäiset suitsuttavat lämpimiä säitä ja postaavat kasapäin bikinikuvia uimarannoilta ja maauimaloista. #ihanahelle #biitsi #hothothot ja sokerina pohjalla #vieläonkesääjäljellä
Ja heti perään tulevat helteiden vihailijat, nuo ankeilijat, jotka vain hikoilevat, kärsivät, eivätkä pysty nukkumaan lämpimien öiden vuoksi. #liiankuuma #eipystynukkuu #tulispajosyksy
Tämä postaus ei varmaan enää ole ajankohtainen Suomessa asuville lukijoilleni, mutta Keski-Eurooppaa on hellinyt viimeiset kolmisen viikkoa melkoiset intiaanikesähelteet. Parhaillaan lämpötilat huitelivat päivätolkulla yli kolmenkymmenen. Nyt on parisen päivää viileämpää, eilen aamulla jopa sateista. Loppuviikkoa kohden lämpötilat taas kirivät lähelle kolmeakymmentä.
Itse olen aina huvittunut helteiden vihailijoiden pienestä, mutta sitäkin äänekkäämmästä ryhmästä. Come on, hey! Kun kelit sen pari viikkoa ovat hellerajan yläpuolella, niin kai siitä nyt voisi vain nauttia. Kylmää riittää se loppu 50 viikkoa vuodessa. Suomessahan helleraja on vain 25 astetta, kun se muualla alkaa vasta 30:stä!
Itse olin helteiden ihailija – kunnes tämä kesä koitti. Vauvojen kanssa helteet eivät helli, vaan lukitsevat sisätiloihin ja varjoon. Asiaa ei auta lainkaan, että kotimme lämpenee jo yhden hellepäivän jälkeen ja mittari olohuoneessa näyttää iltapäivisin 26-27 asteen lukemia. Ulos ei ole asiaa, paitsi aamun tai illan tunteina, joten hikoilemme sisätiloissa kaikki ikkunat ja verhot kiinni.
Vauvat ovat tavallista kärttyisempiä, koska heitäkin lämmin väsyttää. Äidillä valuu hiki pelkästä pullojen pesusta, saati vaippojen vaihdosta tai vauvojen kanniskelusta. Kärrylenkeilläkin pitää pysytellä varjossa, sillä vaunun kopat lämpenevät sietämättömiksi auringon porottaessa viittä minuuttia pidempään. Kyllä, säätiedotusta katsoessa mieli mustuu auringon kohdalla ja lähes kolmenkymmenen asteen lukemista.
Valivalivali.
Näistä loppukesän helteistä olemme onneksi selvinneet suht helpolla. Olimme viikon ulkoilulomalla hieman korkeammalla, missä ilma oli selvästi raikkaampaa, myös lomakotimme on paljon vilpoisempi. Yöt ovat jo keskikesää hieman viileämpiä ja ostimme pienen ilmastointilaitteen, joka ei nyt ihan mahtava kapistus ole, mutta on kuumimpina päivinä puhaltanut ensin olohuoneessa ja illan tullen makkarissa tuoden hieman helpotusta. Ilmastointi porsaat anoppilaan ajaa, tämä helteinen sananlasku osoittautui myös todeksi pari viikkoa sitten.
Ja aivan lopuksi – kaikki on ohimenevää. Useaan otteeseen olen miettinyt, että ensi kesä on jo helpompi. Lapset ovat tällöin jo lähes puolitoistavuotiaita, he kestävät aurinkoa paremmin, he liikkuvat ja heidän kanssa voi läträtä vedessäkin. Oikein odotan kauniita kesäpäiviä perheen kanssa!
Nyt sitten toivon aurinkoisen lämmintä ja pitkää syksyä, että voidaan nauttia ulkoilusta täysin siemauksin. Toivottavasti en tule sitten valittamaan, että kun koko aika sataa…
