Ulkosuomalaisen itsenäisyyspäivä
”Viime vuosien epävarmuus maailmalla on näyttänyt, etteivät rauha ja vakaus ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Jokainen meistä suomalaisista onkin etuoikeutettu juhlimaan ja kunnioittamaan maamme itsenäisyyttä. Samalla joulukuun kuudes päivä on kunnianosoitus kaikille itsenäisyytemme puolustajille ja sen vaalijoille.”
Olen asunut nyt yli kymmenen vuotta ulkomailla, ulkosuomalaisena. Olin jo Suomessa asuessani ylpeä suomalaisuudestani, mutta tuo tunne on vain jalostunut näiden kymmenen vuoden aikana. Suuria uhrauksia vaatinut itsenäisyys ja kovalla työllä rakennettu hyvinvointivaltio ansaitsevat hatunnoston! Olen surullinen, miten monelle se tuntuu olevan itsestäänselvyys. Tai kuinka sota-aikana tehtyjä kovia päätöksiä arvostellaan tai halveksutaan. Niitä on helppo kritisoida meidän, joille demokratia ja sananvapaus ovat syntymälahjoja.
”Tutkimusten mukaan Suomi on maailman parhaimmistoa muun muassa rehellisyydessä, innovatiivisuudessa, lukutaidossa ja koulumenestyksessä sekä tyttöjen mahdollisuuksissa. Meidät on myös arvioitu maailman vakaimmaksi maaksi.”
Näiden vuosien aikana olen myös oppinut ymmärtämään meitä suomalaisia paremmin. Siirtoväen kivisten peltojen asutustilat ja sotakorvaukset eivät ole kaukaista historiaa, vaan ehkä vanhempamme tai ainakin isovanhempamme ovat noita aikoja todistaneet. Ei olekaan ihme, jos suomalaiset eivät vielä sujuvasti hallitse viinikulttuuria, osaa istua tyylikkäästi kahviloissa tai luontevasti rupattele joutavuuksia. Näissä asioissa olemme Keski-Eurooppaa sukupolven jäljessä – ja se ei ole häpeän asia, päinvastoin. Kaikesta huolimatta – oli se sitten sotaisa lähihistoria tai syrjäinen sijainti – Suomesta on rakennettu yksi maailman edistyksellisimmistä maista. Siihen on vaadittu sellainen määrä tahtoa, luovuutta ja nöyryyttä, mitä ei joka maasta löydy.
”Suomalaisuus ei kuitenkaan tunne rajoja – isänmaamme ja kansamme vaatii tänäkin päivänä puolustajiaan ja vaalijoitaan niin koto-Suomessa kuin ulkomailla. Se tehtävä on meidän kaikkien yhteinen.”
Kuten kirjoitin jo viime viikolla, tämä itsenäisyyspäivä on tavallistakin erityisempi. Tänä itsenäisyyspäivänä minun sylissäni on kaksi pientä suomalaista, joille haluan opettaa kaiken rakkaasta kotimaastani. Sen hyvät ja huonot puolet. Haluan heidän oppivan muumit, Pikku Kakkosen ja Fröbelin Palikat. Haluan heidän tuntevan historiamme Ruotsin ja Venäjän osana. Haluan heidän ymmärtävän tehdyt valinnat, uhrauksia vaatineen talvisodan ja kipeän sisällissodan. Toivon heidän tuntevan ylpeyttä rintamalla taistelleesta ja haavoittuneesta isoisoisästään. Toivon heidän tuntevan samaa ylpeyttä suomalaisuudesta, jota minäkin tunnen.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Sitaatit Suomen tasavallan presidentin tervehdyksestä ulkosuomalaisille yhteisöille. Kuva tämänpäiväiseltä itsenäisyyspäivälounaalta.