10: Yhden kierteen loppu
No niin tästä lähtee se kymmenenneksi viimeinen blogipostaus tässä blogissa! Se on mielenkiintoinen juttu, kuinka oma pää siirtyy eteenpäin heti päätösten jälkeen. Koko bloggausurani ajan päässä on sinkoillut aiheita postauksiksi, tästä voisi kirjoittaa, tästä saisi hyvän kuvan blogiin. Heti tuon edellisen postauksen jälkeen tämä prosessointi loppui. Pää hiljeni.
Vaikka mulla onkin muutamia tiettyjä aiheita, joita haluan vielä blogissa käsitellä, niin tämä postaus menee ihan freestylella. Ja tässä tulee siis sekalainen otos meidän viimeisimpiä kuulumisia.
Tänä aamuna jälleen raahasin kiirellä pari kymmenkiloista mötikkää turvakaukaloissaan autoon ja ajelimme vanhan kotimme lähellä sijaitsevalle lastenlääkärillemme. Muutimme joulunalla takaisin kaupunkiin, mutta päätin pitää vanhan lastenlääkärimme vauvojen 1-vuotistarkastukseen saakka. No enpä tuolloin tiennyt, että meillä alkoi korvatulehdus-, flunssa,- keuhkoputkentulehduskierre ja olemme rampanneet joka viikko tarkastuksessa saaden vuoronperään särkylääke-, antibiootti-, inhalaattorireseptin jommalle kummalle. Huoh. Mutta tänään koitti se ihana päivä, että molempien korvat olivat puhtaat ja vain pojan hengitys enää hieman pihisi. Ei uusia reseptejä tai tarkastuskäyntejä, vain muutama päivä lisää inhalaattoria.
Ja onpa iso ero hieman kipeän ja täysin terveen vauvan välillä! Lopulta meillä on jälleen kaksi iloista, energistä ja uteliasta vauvaa, jotka kiipeilevät, tutkivat ja nauravat, sekä jaksavat leikkiä myös ihan kahdestaan. Lähes kuukauden ajan meillä oli ainakin yksi väsynyt, kärttyisä tai itkuinen vauva, joka kaipasi syliä jatkuvasti. Nyt nautimme tästä terveestä vaiheesta, sillä seuraava flunssa pyörii varmaan jo aivan kulmilla.
En muista kirjoitinko vielä lastenhoitajastamme? No nyt kirjoitan. Meitähän siis lykästi ja löysimme syksyllä suomalaisen lastenhoitajan, walk-in-nannyn, joka tulisi meille tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin minun ollessa töissä. Kun sitten minua paukaistiin potkuilla piti tämä suunnitelma miettiä uudelleen. Vaikken tietenkään voinut mitään potkuilleni, niin olin kyllä tosi pahoillani lastenhoitajamme puolesta. Etenkin kun rahallisesti meille tilanne oli jopa parempi – saisin 100% palkan vanhassa tiiminvetäjäroolissani, mutta lastenhoitajalle koko kevään työt – ja tulot – olivat vaarassa.
Ensin tarjosimme lastenhoitajalle yhtä päivää, mutta sitten päätimme pitää kiinni jo sovitusta kolmesta päivästä. Tuolla välin minä kirjoitan yhden päivän kirjaani ja noin puolitoistapäivää teen SEO/nettimarkkinointiprojektia sukulaisen firman nettikauppaan, ilman varsinaista palkkaa. Loppu puolipäivää on minun omaa aikaani, mikä käytännössä tarkoittaa playdeittejä vauvojen kanssa jonkun tuttavan luona sillä välin kun lastenhoitajamme siivoaa kodin. No toistaiseksi aika on mennyt lähinnä kodin laittamisessa ja muissa muuttoon liittyvissä asioissa. Onneksi pikkuhiljaa alkavat laatikkopinot katoamaan ja asunto muuttumaan kodiksi.
Kävimme myös kokeilemassa muskaria, mutta se meni niin säätämiseksi että kokeilemme myöhemmin uudelleen…
Olemme olleet toistaiseksi todella tyytyväisiä kaupunkiin muutosta! Esimerkiksi viime lauantaina laitoimme miehen kanssa vauvat nukkumaan ja ex tempore hyppäsin ratikkaan hurauttaen ystävälleni illalliselle ja lasilliselle. Ihan parasta! Ilman mitään suunnitelmia ja sitoumuksia. Miehen kanssa sovimme, että olemme joustavia puolin ja toisin tuollaisten tapaaamisten suhteen. Muuten kaksosarki voi ottaa voiton ja kyllä se on tärkeää pysyä vauvakuplan ulkopuolisessa elämässä kiinni.
Töitä en ole vielä alkanut katselemaan, mutta olen aloittanut firman tarjoaman outplacement coachingin. Tämän postauksen jälkeen lähdenkin seuraavaan sessioon keskustelemaan lempiaiheestani: minusta itsestäni. :D Olen päättänyt alkaa toden teolla etsimään uutta unelmaduuniani ensi kuussa ja nyt nautin (lähes) aikatauluttomasta vauva-arjesta. Mieli tekisi myös liittyä lentopalloporukkaan, pilatestunneille, vauvajoogaan ja vaikka mihin, mutta mennään nyt ihan hissukseen.
Tällaista kuuluu meille juuri tällä hetkellä. Toivottavasti te kaikki voitte hyvin!