3: Paljonko maksoi?
Heipä hei, palaanpa jälleen blogin pariin. Minua haastateltiin vastikään akateemiseen tutkimuseen sijaissynnytysjärjestelyjä koskien. Tuttuun tapaani jaarittelin ummet ja lammet, voi tutkijaparkaa – minun haastattelussa riittää litteroitavaa. 🙂
Lupasin lähettää hänelle myös erittelyn sijaissynnytysmatkamme kustannuksista, joten nyt oli korkea aika lopulta niputtaa ne yhteen. Olkaattes hyvä.
- Sijaissynnytystoimiston palkkio $23k
- Non-medical screening $2,5k
- Hedelmöitysklinikka (sijaisynnytys + munasolun luovutus) $42k
- Sijaissynnyttäjän palkkio $30k + $5k (kaksoset)
- Sijaissynnyttäjän kulut (menetetyt palkat, vakuutukset, kulukorvaukset) $28k
- Sairaalakustannukset (omavastuu) $2k
- Lakikulut $5k
- Lisäksi meidän matkakulut ja asuminen, siskoni matkakulut ja asuminen $12,5k
- Yhteensä $150k
Iso raha. Ei siitä pääse mihinkään. Meillä oli siihen varaa, monella muulla lapsettomuudesta kärsivällä ei ole. Juurikin sen vuoksi sijaissynnytys pitäisi sallia myös Suomessa, ettei tämä olisi vain hyvätuloisten mahdollisuus. Enemmän sijaissynnytystoimistomme hinnoittelusta löytyy mm. täällä. Hinnat ovat näköjään nousseet joilta kohdin paljonkin meidän matkastamme.
—
Sitten nopeat kuulumiset meidän vauhdikkaasta elämästä. On ollut tosiaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita – jopa ensimmäinen tapaturma. :( Viime viikolla eräänä iltana lapsukaiset tuttuun tapaansa huitelivat ympäriinsä minun kokkaillessa ja mieheni maksaessa laskuja vierashuoneessa. Temmellyksen keskellä poju huitaisi vierashuoneen nurkassa seisovan kokoontaitetun kuivaustelineen ja se kaatui typsyn varpaille. Ei tullut mustelmaa tai ruhjetta vaan yhden varpaan pää lähes leikkaauntui irti!!!!! Kuulin heti itkusta, että nyt kävi pahasti ja paikalle juostessani aloin kirkumaan there is blood, there is blood!
Miehenikin hyppäsi katsomaan ja olimme molemmat melko järkyttyneitä, kun näimme varpaan pään olevan vain pienestä kohdasta kiinni ja veren pulppuavan. Jotenkin saimme itsemme organisoitua; minä huuhtelin varvasta kylmällä vedellä miehen soittaessa lääkärille (olimme lomakodissamme, emmekä sairaalaan läheisyydessä). Viisi minuuttia myöhemmin sairaanhoitaja jo laittoi sidettä ja pari tuntia myöhemmin tyttö lopulta rauhoittui rauhoittavien tiimoilta ja lääkäri pääsi tikkaamaan varpaan. Mieheni piti huolta tytöstä, kun minä taas viihdytin poikaa ja kävin nopeasti kotona syöttämässä iltapuurot.
Nyt reilua viikkoa myöhemmin voin jo melkein sanoa, loppu hyvin kaikki hyvin. Tyttö oli seuraavan päivän todella väsynyt, mutta siitä eteenpäin ei ole side menoa haitannut. Onneksi (loistava!!!) lastenhoitajamme on sairaanhoitaja ja hän on auttanut siteiden vaihtamisen kanssa ja katsonut, että haava näyttää siistiltä. Torstaina meillä on viimeinen tsekkaus lääkärissä ja luultavasti toivottavasti voimme unohtaa koko tapauksen. Tai sen verran tuo tapaturma on ollut mielessä, että lopulta päätimme käydä läpi mieheni kanssa perusteellisesti, miten menetellä missäkin tapaturmassa. Mitä tehdä ensimmäiseksi, mihin soittaa, jne. Kahden vilkkaan 1.5-vuotiaan taaperon kanssa kaikki on mahdollista…
Mutta nyt nukkumaan. Öitä!