Sopimus siskon kanssa

Siskoni siis toimii meille munasolun luovuttajana. Hän tekee sen hyväsydämisyyttään ja haluaa auttaa minua – siskoaan. Tämä on suuri palvelus ja perustuu siskojen väliseen ystävyyteen ja luottamukseen. Tai siis perustui, kunnes IVF – klinikka vaati virallisen sopimuksen. 

Alkuun olimme, että mitäh – miksi meillä pitää olla virallinen sopimus? Hän on siskoni eikä ventovieras luovuttaja, jossa munasolu ikäänkuin on hyödyke, jonka me ostamme ja luovuttaja myy sopimillamme ehdoilla. Ja jos näitä ehtoja ei noudateta, vedotaan sopimukseen ja edetään sen (ja lakimiesten) mukaan. Mutta ei, ilman sopimusta klinikka ei voi suorittaa munasolun luovutukseen liittyviä toimenpiteitä. 

Alkuun pyörittelimme päätämme ja kysyimme mm. sijaissynnytystoimistoltamme, voisivatko he auttaa asiassa. No tottakai voisivat, mutta se maksaa nelinumeroisen summan. No just. Sitten löimme päämme yhteen ja mietimme, josko vain kirjoitamme jotain suomeksi ja allekirjoitamme sen. Sopimus on sopimus.

Lopulta päätimme kuitenkin mennä englannilla ja löysimme ihan googlaamalla netissä lojuvan esimerkkisopimuksen, jota sitten lyhentelimme ja muokkasimme meille sopivammaksi. Nyt sopimus kattaa meille tärkeimmät asiat, eli että 1) luovuttajalla ei ole mitään oikeuksia lapseen 2) me emme maksa luovutuksesta mitään palkkiota, mutta kaikki luovutukseen liittyvät kustannukset korvataan 3) luovuttaja ja aiotut vanhemmat suostuvat klinikan pyytämiin testeihin 4) aiotut vanhemmat ymmärtävät, että jos munasolun luovutus ei onnistu tai siitä syntyy millään tavalla vammainen tai sairas lapsi, luovuttaja ei ole missään vastuussa. 

Saa nähdä meneekö tämä ehdotus läpi vai tarvitseeko sopimuksen olla tyyliin notaarin tai muun lainoppineen vahvistama ja hyväksymä. Ymmärrän myös, että vaikka kyseessä on oma sisko, niin hyvähän näitä on miettiä ihan paperilla. Ihan kaiken varalta. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tähän sopimukseen ei tarvitse koskaan palata tämän jälkeen.

Ps. Vaikka sopimuksen mukaan emme siskollemme mitään maksa, niin toki me jotenkin ”kiitämme” (itse asiassa olemme tämän jo tehneet). Ihan vaan periaatteesta noin suuresta palveluksesta, vaikkei hän mitään pyytänytkään.