Sijaissynnytys Suomessa
Olen saanut jo pari kertaa kyselyä blogini sähköpostiin sijaissynnyttämisestä Suomessa. Ensimmäinen viesti oli lapsettomalta naiselta, joka toivoisi saavansa lapsen sijaissynnytyksen kautta ja toinen naiselta, joka haluaisi toimia sijaissynnyttäjänä ystäväpariskunnalleen.
Etenkin jälkimmäinen viesti kosketti, viestin kirjoittajaa suoraan siteeraten: ”Minua harmittaa kamalasti, että sijaissynnytys on Suomessa kiellettyä.” ”Rakastan olla raskaana, mutta kovin montaa lasta enempää ei itsellä riitä resurssit kasvattamaan ja tästä syystä ajattelinkin, että näin voisin myös tuoda jollekin parille ehkä sen toivotuimman asian – lapsen.”
Ennen vuotta 2007 sijaissynnytysestä ei oltu aiemmin varsinaisesti lainsäädännössä päätetty ja sen takia sitä ei myöskään oltu kielletty. Ymmärtääkseni vain ”altruistinen sijaissynnytys” oli silloinkin mahdollinen, eli korvausta sijaissynnyttäjä ei saanut vaatia, ainoastaan prosessista koituvat kulut korvattiin. Vuonna 2007 voimaan tullut laki hedelmöityshoidoista (1237/2006) kieltää sijaissynnytykseen tähtäävät hedelmöityshoidot.
Eli varsinaisesti sijaissynnytystä EI ole kielletty, mutta sen mahdollistavat hedelmöityshoidot ovat kielletty. Hedelmöityshoitoja ei siis saa antaa, mikäli on aihetta epäillä, että lapsi tämän jälkeen adoptoidaan, eli hedelmöitys tehdään sijaissynnyttäjälle, ei lapsen tulevalle lailliselle äidille. Eli siis sijaissynnytys ei ole mahdollista Suomessa. Eikä ole myöskään mahdollista maassa, jossa asumme.
Siskoni munasolun luovutusta koskevat alustavat testit tehnyt suomalainen klinikka oli todella ystävällinen, nopea ja avulias ja sen vuoksi olisin mielelläni heitä tässä blogissakin mainostanut nimeltä. He kohteliaasti kieltäytyivät juurikin tuohon lakiin ja sijaissynnytyksen laittomuuteen vedoten. Itse en ensin edes ajatellut asiaa, että tosiaan, tämä on niinkin arka aihe.
Olen tässä selaillut hieman erilaisia sivustoja ja täytyy myöntää, että tietoa ei ole kovinkaan paljon saatavilla. Eniten minua yllättää samaa sukupuolta olevien pariskuntien asema, koska tästä löysin todella vähän tietoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sijaissynnytystoimistoissa varmaan puolet ovat miespariskuntia ja kuten täällä mainitsin, myös me saimme paljon tietoa miespariskuntien lastenhankintaan keskittyvältä sivustolta. Itseäni myös kaihertaa, että Suomen nykytilanteessa naispariskunnille tämä on paljon helpompi järjestely, mutta miespariskunnat ovat hankalassa asemassa. Se siitä perheiden tasa-arvoisuudesta.
Mitä siis voi tehdä? Hedelmöityksen voi hoitaa maassa, jossa se on sallittua. Mutta ongelmaksi muodostuukin lapsen virallinen vanhemmuus. Suomen lakien mukaan lapsen synnyttänyt nainen on lapsen äiti, riippumatta onko hän lapsen biologinen äiti. Helpoin (ja varmaankin ainoa) tapa on tehdä sisäinen adoptio. Eli sijaissynnyttäjä on lapsen äiti ja biologinen isä tunnustaa isyyden. Sitten sijaissynnyttäjä antaa huoltajuuden isälle ja jälkikäteen aiottu äiti (tai toinen isä) adoptoi lapsen. Lopulta sijaissynnyttäjällä ei ole mitään oikeuksia ja aiotut vanhemmat ovat lapsen virallisen vanhemmat.
Paperilla tämä näyttääkin lähes täydelliseltä, mutta kaikki perustuu luottamukseen. Mitään sopimuksia ei asiasta ole. Mikäli lapsen synnyttänyt äiti ei haluakaan antaa lasta pois? Mikäli aiotut vanhemmat eivät haluakaan lasta adoptoida? Mikäli lapsi ei olekaan terve? Tämä voi johtaa sotkuiseen ja riitaisaan alkuun viattomalle lapselle ja sen syystä sijaissynnyttämisen kieltäminen ei välttämättä edistä lapsen asemaa.
Mikäli olet kiinnostunut sijaissynnytyksestä Suomessa, kehoitan sinua katsomaan seuraavat linkit. Olet enemmän kuin tervetullut myös meilaamaan minulle matkallaperheeksi@gmail.com ja yritän parhaani mukaan blogin kautta lisätä tietoisuutta asiasta. Myös kommentit, lisätiedot, mahdollisten virheiden korjaukset, omat kokemukset kommenttiboksissa tai meilillä otan ilolla vastaan.
– Simpukka lapsettomien yhdistys
– Synnytä vauvaonnea – Facebook sivusto