Aamukahvikyyneleet

”Ajatus kypsyi melko nopeasti joskin olen tiennyt käytännössä aina, että voisin luovuttaa. Viimeisen sysäyksen luulen löytyneen jopa täältä Lilystä. Matkalla Perheeksi-blogia luettuani päätin tarttua tuumasta toimeen.”

Sain viimeiseen blogipostaukseeni kommentin Saag@lta, joka vihjaili blogillani olleen iso merkitys ja hänen blogistaan selviää enemmän mitä tämä tarkoittaa. Tietenkin uteliaana menin kahvipaussilla katselemaan ja lueskelin viimeisimmän postauksen, että ahaa, munasolun luovutus, joo siis hänen lapsettomuushoidot, eikä kun siis hän olisi luovuttaja.

Sitten jatkoin aikaisempaan ja blogin aloituspostaukseen ja yllä olevaan kohtaan päästessäni piti sivu hetkeksi laittaa alas silmien väkisinkin vettyessä. Vähän aikaa räpyttelyä, rykäisy ja jatkoin postauksen loppuun.

Vau.

Olen liikuttunut ja vaikuttunut, että Saag@n kaltaisia upeita naisia on olemassa. Onnellien ja myös hieman ylpeä, että blogini on osaltaan ollut jossain näin tärkeässä ja hienossa päätöksessä mukana. Minusta verenluovutus ja elintestamenttaus ovat todella jaloja asioita. Mutta juuri tämän blogin aihepiirin kannalta etenkin vapaaehtoinen munasolunluovutus on jaloa. Sillä ei välttämättä pelasteta ihmishenkiä, mutta jonkun tai joiden elämän sillä saattaa pelastaa tai ainakin tehdä hyvin onnelliseksi, täydeksi.

Ainoa asia miten minä voin osoittaa kiitollisuuteni ja kannustukseni Saag@n päätökselle yrittää munasolun luovutusta (hän on vasta prosessin alkuvaiheessa, eikä ole varma onko hän kelpoinen luovutukseen), on kirjoittaa tämä postaus ja käydä klikkaamassa sydäntä hänen postauksessaan.

Rakas lukija, jos olet samaa mieltä kanssani, niin klikkaa alla olevasta linkistä Saag@n blogiin ja osoita tukesi sydäntykkäyksellä!

Täältä blogiin, KLIK!  Kiitos.