Baby blues

”Jopa 80 prosenttia synnyttäjistä kokee herkistymistä, joka on voimakkaimmillaan kolme–viisi päivää synnytyksen jälkeen. Tämä ns. baby blues kestää yleensä muutamia päiviä. Sen tyypillisiä oireita ovat itkuherkkyys, mielialan vaihtelu, ärtyneisyys, joskus myös ruokahaluttomuus ja unihäiriöt.”

Tätä aihetta tulikin jo sivuttua edellisen postauksen kommenttiosiossa. Baby blues.

Jennifer on sijaissynnyttäjä. Hän on kasvattanut vatsassaan lähes yhdeksän kuukautta kahta pientä vauvaa, Bobia ja Rosaa. Hän on tottunut heidän liikkeisiin vatsassaan. Hikkoihin, potkuihin, venyttelyhin. Ja sitten yksi kaunis päivä vauvat syntyvät. Meidän vauvat syntyvät. Urakka on ohi.

Uskon sen olevan kova paikka Jenniferille, kovempi kuin mitä hän itse nyt ajattelee. Hänelle iskevät hoivaushormonit (tai miten niitä nyt asiantuntevammin voisi kutsua) päälle, mutta vauvojen sijaan hän palaa vanhaan elämäänsä perheensä pariin. Ja voin kuvitella hänen tuntevan tyhjyyttä. Kun taas meille elämä vasta alkaa – suurin unelmamme täyttyy ja yhtäkkiä olemme 200% vauvamaailmassa.

“But the toughest part was when they took the baby from me. I was cavalier through the whole process … until they physically left, and hormonally I went nuts for a week and a half. It really ripped me apart, which took me by surprise.”

Olen ajatellut kirjoittaa kirjeen Jenniferille, jonka annan etukäteen Jenniferin miehelle ja pyydän häntä ojentamaan sen Jenniferille heti kun hän on toipunut synnytyksestä. Kirjeessä kerron näistä mietteistäni ja kuinka vaikeaa uskon tämän hetken hänelle olevan. Ja kuinka paljon arvostamme kaikkea mitä hän on vuoksemme tehnyt ja läpikäynyt.

Kerron, että haluamme pitää Jenniferin perheineen meidän ja lastemme elämässä myös tulevaisuudessa. Ja sillä haluaisimme heidän tulevan mahdollisimman pian tervehtimään meitä Eurooppaan ja maksamme mielellämme heidän lentolippunsa.

“My body did not know (or care) that the baby wasn’t meant for me, no matter how much I knew that in my head and was prepared for it. She explained it like this: it’s like the day after Christmas. You are so excited and spend so much time and effort for that one day, and then it’s over…just…like..that. Done.”

Kirjoitan nämä asiat, ettei hän koe itseään hylätyksi. Ettei hän ajattele synnytyshormonien vallatessa kehon ja mielen, että nyt lasten synnyttyä haluamme vain häipyä omaan elämäämme ja unohtaa hänet ja hänen perheensä. 

Kirjoitan nämä asiat, että heikolla hetkelläkin hän ymmärtäisi miten paljon häntä arvostamme. Ymmärtäisi, vaikka juuri sillä hetkellä emme välttämättä pysty näkemään muuta kuin vauvamme.

 

Linkit sitaatteihin, links to quotes:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00207

http://www.babble.com/pregnancy/be-a-surrogate-mother-surrogacy-story/

http://mysurrogacyjourney2012.blogspot.com/2013/11/its-been-4-days-since-baby-williams.html