Hitaat lauantait
Elämäni on kulkenut viimeiset viikot aikalailla samaa kaavaa noudattaen. Viikot menevät hujauksessa. Pitkiä työpäiviä, harrastuksia ja joitain iltamenoja ja lopulta perjantaihin saavutaan kaikkensa antaneena.
Lauantaisin miehellä on ollut omia menojaan ja itse olen nukkunut viikon univelkoja ja viipynyt sängyssä pitkään. Myös sängystä päästyäni lauantait jatkuvat verkkaisesti. Nautin aamupalasta, otan toisen kupin kahvia. Selailen uutisia, blogeja. Surffailen päämäärättömästi, en osaa saati halua keskittyä mihinkään varsinaisesti.
Taustalla virtaa lämmin, hidastempoinen musiikki. Nautin yksinolostani, kiireettömyydestä.
Myöhemmin ryhdistäydyn sen verran, että menen joko salille tai ulos reippailemaan. Illemmalla laitan luomille väriä ja näen ystäviäni. Ehkä vähän punaviiniäkin.
Olen tullut koko ajan tietoisemmaksi, että tämä on ylellisyyttä. Tällä hetkellä elämäni pyörii pitkälti oman napani, omien tarpeideni ympärillä.
Mikäli kaikki menee hyvin, on minulla kädet täynnä töitä maaliskuusta alkaen useammaksi vuodeksi. Yhtäkkiä minä olenkin olemassa pieniä vauvojani varten. Verkkaiset lauantait saattavat jossain vaiheessa tuntua kaukaiselta muistolta, päiväunelta.
Mutta nyt nautin ja mässäilen, oikein kieriskelen tässä toimettomuudessa. Kaunista viikonloppua!