Jännitystä kaksi päivää ennen vauvanhakureissua
Jännittää. On alkanut jännittää ihan toden teolla. Aivan kuin ennen vanhaan ennen isoja urheilukisoja. Jo pelkästään kisapaikan (so. Kalifornian) ajattelu saa perhoset lentelemään vatsassa.
Minulla on aina ollut kahdenlaista kisajännitystä. Ensimmäinen on sellainen epämukava ja hermostunut, kun ei ole ihan varma kunnosta tai muuten ei valmistelut ole menneet putkeen. Etten ole täysin valmis. Tällainen jännittys minulla oli viime viikkoon saakka. Kämppä oli edelleen aivan vaiheessa, vaatteet oli pakattu sinne ja tänne, autoni edelleen akku tyhjänä työpaikan parkkihallissa, vauvatavarat selvittelemättä. Myös Kalifornian päässä kaikki vielä auki – missä majoitun, miten pääsen lentokentältä Jenniferin kaupunkiin. Ja muutama muukin juttu oli vielä jäänyt selvittelemättä. To-do-lista oli vielä liian pitkä, liian monta asiaa sopimatta ja päällä ollut flunssakin alensi energiatasoja.
Viikonloppuna käärittiin hihat ja alettiin toimimaan. Lauantaina pakattiin kaikki kamppeet, joita ei tarvita ennen kotiinpaluuta ja vietiin oman asunnon kellariin. Soitin paikallisen tiepalvelun antamaan autolle virtaa, että saan sen ajettua oman kodin parkkiin odottamaan kevättä ja uutta akkua. Ostettiin myös vaipparoskis (huom. EI sellaista monimutkaista ja epäekologista!) ja yövalot valmiiksi. Illalla syötiin muuttolaatikko pöytänä ja korkattiin kaappiin pyörimään jäänyt kuoharipullo viimeisen illan juhlistamiseksi.
Lauantain räntäsade muuttui yön aikana upeaksi auringonpaisteeksi! Sunnuntaina pakkasin kaikki loput vaatteet ja tavarat, joita tarvitsen vielä nyt pari päivää täällä ja joita saatan ottaa Kaliforniaan. Siivoiltiin kaapit tyhjiksi ja ajettiin miehen vanhemmille, jonne olemme säilöneet osan tavaroistamme. Kävimme kävelemässä pitkän lenkin auringonpaisteen ja minun flunssan jälkeen parantuneen oloni kunniaksi.
Sitten aloin pakkaamaan vauvanhakureissua varten. Halusin kaiken ainakin 90% valmiiksi, osa vaatteista pesuun, osa jo matkalaukkuun. Tämän jälkeen aloimme kävimme läpi papereita. Vauvojen vakuutuskirjat, oman kämpän vuokralaisten irtisanominen, jne. Illalla vielä puhuimme Jenniferin kanssa. Hän oli hyvällä tuulella ja hyvävointisen oloinen. Hän olisi jo valmis synnyttämään, mutta lupasi odottaa meitä. 🙂 Henkinen tavoite tällä hetkellä on viikko 35. Sovimme joitain käytännön asioita ja selvisi, että pääsen todella kätevästi bussilla San Franciscon lentokentältä Jenniferin kaupunkiin. Yksi huoli vähemmän. Laitoin myös airbnb-kyselyn pienestä huoneesta kaupungin keskustasta itselleni siihen saakka kun mieheni saapuu viikkoa myöhemmin.
Nukkumaan mennessä hermostunut jännitys muuttui siihen toiseen jännitykseen. Sellainen odottava, innostunut jännitys. Olen valmis, olen niin valmis! Sama tunne kuin Suomen mestaruuden tuoneen juoksun lähtöviivalla. Muistan kuin eilisen päivän kun kyyristyttiin lähtoasentoon. Vilkaisin viereisten ratojen tyttöjä ja kuiskasin mielessäni – let’s do this!
Kuvat meidän kämpän viimeisiä hetkiä, kun piti alkaa soveltamaan astioiden ja huonekalujen suhteen. ;)
—
Two days and I am off to California. Until last weekend I was so nervous. Too many things still to do, packing, moving our stuff, checking some papers, organizing my transportation / accommodation in States… The to-do-list was just too long! On weekend we rolled up our sleeves and started working. Spent two days packing, cleaning, organizing, etc. and it was worth it! Now I have packed most of my stuff for California, we had a chat with Jennifer and found out that I can easily get to her town by bus directly from the airport. I made a airnbnb – reservation. Etc. Being nervous changed the form to be excited! I am ready, I am so ready! It is the same feeling like I had before I won the Finnish Championships back in the days. When heard the ”on your marks” I check the girls next to me and thought in my head: Let’s do this!
Pictures from our last moments in the temporary flat, had to get creative about the furniture and tableware…