Joulu Jenkeissä vaihtui Suomeen
Mieheni kanssa ihmeteltiinkin, kuinka helposti ja nopeasti kaikki meni munasolunluovuttamisen suhteen. Olin varautunut paljon pidempään prosessiin, niin siskoni puolelta kuin Jenkkienkin. Mutta suitsait sukkelaan siskoni oli tehnyt kaikki kokeet ja tuloksetkin saatu.
No, ihan jouluksi ei sitten kuitenkaan selvitty, vaan Jenkeistä tuli lyhyt viesti, että siskoni tupakoinnin vuoksi luovutusta ei voida aloittaa ennen kuin hän on ollut vähintään kaksi kuukautta savuttomana. Siskoni oli vähän maassa, sillä hän oli tupakoinnistaan jo alussa maininnut ja klinikan tyttö oli sanonut, että kunhan hän ei tupakoi hoidon aikana, kaiken pitäisi olla kunnossa.
Hoitava lääkärimme Portlandissa halusikin järjestää kanssamme pian puhelun, että ymmärrämme tilanteen. Ensin hän selitti testien tuloksen, kuinka monta munarakkulaa (follikkelia) siskollani näkyi, montako niistä on todennäköisesti kypsiä tai kelpoja, kuinka monta niistä onnistutaan hedelmöittämään jne. kuinka matematiikka siitä eteenpäin toimii. Lopputulos siis on, että siskoni on täysin normaali ja sopiva luovuttajaksi, mutta myös että hän on jo yli 30-vuotias ja munarakkuloiden määrä ja luultavasti taso ei ole enää samaa luokkaa kuin parikymppisen luovuttajan.
Sitten lääkärimme kertoi tupakoinnin vaaroista, miten munasolun kasvaminen itseasiassa alkaa jo pari kuukautta ennen ovulointia ja kuinka meidän tapauksessa ei kannata ottaa mitään lisäriskejä vaan tehdä koko prosessi täysin savuttomana. Toki ymmärrän, enkä kyseenalaista, mutta tiedä sitten kuinka iso riski pari kuukautta aikaisempi tupakointi on? Jotenkin itselläni on sellainen tunne, että joko se raskaus natsaa tai se ei natsaa. Mutta parempi pelata kai varman päälle. Ei ainakaan tarvitse jossitella, mikäli ei onnistu – syystä tai toisesta. Lopuksi sitten keskustelimme aikatauluista ja kuinka tähtäämme nyt helmikuun loppuun / maaliskuun alkuun aloittaa hoidot.
Vähän mieltäni vaivasi alkuun siskoni tupakkalakko (tai siis toivottavasti lopullinen lopetus), jonka hän aloitti välittömästi. Mainitsin jo aiemmin, että hänellä on hieman ongelmia masennuksen ja ahdistuksen suhteen ja kaikki tämä (tupakkalakko, munasolunluovutus jne.) näyttääkin olevan vähän isompi juttu, kuin hän alkuun antoi ymmärtää. Toisaalta en missään mielessä halua painostaa mihinkään ja kaikki päätökset hän on tehnyt itse, mutta toisaalta tietenkin toivon kovasti, että hän pystyy tämän kaiken hanskaamaan. Yritän tukea miten voin, mutta kuitenkin olla sekaantumatta. Hän on iso tyttö ja tekee omat ratkaisunsa.
Siskolla on myös pakollinen keskustelu skypen kautta hedelmöitysklinikan psykologin kanssa. Hänen oma psykologi Suomessa oli kuulema myös asiaa päivitellyt ja miten tämä saattaa olla liian iso asia siskonin psyykelle. Täysin syssen ehdoilla mennään tässä asiassa, mutta kun on näinkin pitkälle jo tultu ja testit näyttivät vihreää, niin toivoisin että pääsisimme edes kokeilemaan…