Kiinnostaa kuin kilo…
… porkkanasosetta, tai bataattisosetta, tai perunaporkkanasosetta tai kesäkurpitsasosetta tai omenasosetta.
Siinä kaikessa lyhykäisyydessään meidän tähän astiset soseilukokeilut. Aloitimme urakan kuukausi sitten suureleisesti – kännykällä videoimme koko prosessin porkkanoiden kuorimisesta ja keittämisestä, sauvasekoittimella suristeluun sekä lasten ensilusikallisiin. Kohokohtana tietenkin ne ensireaktiot ja ensimmäiset irvistelyt. Kakomiset ja ruoan pyrryyttämiset takaisin ulos. Naureskeltiin vedet silmissä, olihan tämä ensimmäinen kerta. Tästä tämä nyt lähtee!
Nyt reilua kuukautta viisampana voin sanoa, että ei lähtenyt – eikä ole lähtenyt vieläkään.
a) Vauvoja ei kiinnosta muu kuin tuttipullo. He kyllä seuraavat omaa haarukointia tai lasin nostamista huulille, mutta eivät varsin osoita kiinnostusta kiinteisiin.
b) Vauvat eivät ymmärrä, mitä kiinteä ruoka tai lusikalla syöminen ovat. Vauvat ottavat soseen suuhun, mutta sitten… mitään ei tapahdu. Meni pitkään ennen kuin vauvat todistettavasti nielaisivat ensimmäistä kertaa!
c) Vauvat eivät ole toistaiseksi näyttäneen tykkäävän yhdestäkään äitinsä kokkailusta, vaan edelleen irvistellään ja pyrryytellään.
Alkuun tarjosin sosetta maitopullon jälkeen, niin kuin ohjeistetaan. Kun kiinnostus täydellä vatsalla oli nollan tasoa, yritin tarjota sitä pullon puolessa välissä. Koska tämäkään ei tilannetta kohentanut, lopulta päätin antaa sosetta ennen ruokaa vauvojen ollessa vielä nälkäisiä. Tämä toimi jo hieman paremmin, mutta edelleen vauvojen ollessa todella nälkäisiä niin he kiukkuavat ja itkeskelevät tasan niin kauan kunnes pullo tulee huulille. Näköjään ei nälkäisenä paljon huumori veny maistelemaan kesäkurpitsaa. Huoh.
Vauvamme muuten syövät todella hyvin. Kuten olen täällä jo maininnut, niin olemme vaihdelleet korvikemerkistä toiseen ja kaikki menee. Myös maidon lämpötilalla ei ole väliä ja nykyään vauvat yleensä saavat maitonsa huoneenlämpöisenä, ainakin öisin, kun mittaan vedet valmiiksi tuttipulloihin. Eli minusta tuntuu, että maito maistuu vähän liiankin hyvin…
Osasyy kiinteiden kanssa kompurointiin lienee meidän epäsäännöllinen arki. Emme ole viimeisten parin kuukauden aikana olleet kokonaista viikkoa yhdessä paikassa. Tämä myös rikkoo ruokarutiineja. Joskus on mennyt parikin päivää, ettei kiinteisiin ole koskettu, esimerkiksi päiväretkien vuoksi. Minä kun en ole kiinteiden suhteen vielä varustautunut muuten kuin jääpala-astioilla, jotka sitten sulatetaan ja syödään ”syödään” samantien. Tässä siis on myös äidillä ryhtiliikkeen paikka.
Nyt vauvat ovat sen kuusi kuukautta, että periaatteessa maitotuotteita lukuunottamatta voidaan syödä kaikkea: kasviksia, marjoja, hedelmiä, lihaa, viljaa. Tässä pitää miettiä kunnon sotasuunnitelma ja varustautua myös asianmukaisesti. Iskulausena ”no excuses”! Eihän tässä tietenkään mitään paniikkia ole, vauvathan kasvavat hyvin. Mutta olisihan se kiva jo alkaa luopumaan maitoilusta ja siirtyä muihin juttuihin. On tuota vettä tullut keiteltyä ja korviketta mittailtua ihan riittämiin viimeisten kuuden kuukauden aikana.
Nyt kaipaisin jälleen teidän kokemuksia ja vinkkejä!
Miten te saitte kiinteät rullaamaan mukavasti? Siirryittekö hetimiten sormeilemaan (ja miten se edes tapahtuu, siitäkin mun pitää opiskella lisää). Syöttekö itse aina samaan aikaan vauvojen kanssa ja montako kertaa päivässä vauvat saavat kiinteitä? Kaikki vinkit, kokemukset, jne. otetaan vastaan!!!
