Kohtu aktivismia!
Ensimmäinen keskustelu ”Surrogate Coordinator”:in kanssa meni osimoilleen näin:
”What kind of surrogate you are looking for?”
”Oeehmm.. we don’t know.. Just a normal person. What kind of surrogate should we look for?”
”Well, it depends on your values and what you consider important. Are you for example vegetarians?”
”Ah, in this sense. No, we are not vegetarians, just quite normal people. So, the only preference to us is that our surrogate is living normal, relatively healthy life.”
”Well, that is the basic prerequisite that we check before accepting any surrogate.”
”Hmm, well I guess we won’t have any special wishes, just a normal person…”.
Saimme kuulla, että useilla pariskunnilla on erikoisvaatimuksia ruokavalion tai muiden elämäntapojen suhteen. Yksi pariskunta oli jopa vaatinut, että sijaissynnyttäjällä on oltava poika (tai tyttö, en muista..) etukäteen, koska pariskunta oli lukenut jostain sen edesauttavan seuraavaa raskautta.
Ylipäänsä toimistomme omat vaatimukset kattavat pitkälti meidän toiveemme. Vain naiset, joilla on vähintään yksi oma lapsi ja ongelmaton raskaus ennestään ovat hyväksyttyjä sijaissynnyttäjäksi. Toimisto tekee myös verikokeet (huumeet, alkoholi, tupakka) ja psyykkiset testit etukäteen. He myös vierailevat sijaissynnyttäjän kotona, tapaavat hänen perheensä ja arvioivat, onko sijaissynnyttäjän taustat, elämäntilanne, henkinen tasapaino ja motiivit sopivat sijaissynnyjälle.
Ja jos ”aiotut vanhemmat” (intended parents) saavat laittaa ehtoja sijaissynnyttäjän suhteen, niin sama on myös sijaissynnyttäjän kohdalla. Sijaissynnyttäjä saa vapaasti valita onko hän valmis kaksoisraskauteen vaiko vain hmm.. singelton (yksittäisraskaus?), onko LGBT vanhemmat OK, vaiko vain heterot, jne. Luin vastikään mm. amerikkalaisesta sijaissynnyttäjästä, joka työskentelee VAIN samaa sukupuolta olevien parien kanssa. ”Uterine Activism” – kuten hän asian kiteyttää.
Surrogate Coordinator kertoi myös, että useimmat sijaissynnyttäjät haluavat, että intended parents ovat yhteydessä säännöllisesti heidän kanssa. Tämä koska he kokevat tekevänsä jotain hyvää ja palveluksen, he myös toivovat pariskuntien arvostavan tätä ja olevan kiinnostuneita heidän voinnistaan. Itselleni tämä oli hyvä uutinen. Tällä tavalla myös me tiedämme paremmin, missä mennään raskauden suhteen ja kuinka sijaissynnyttäjä ja meidän tulevat lapsemme voivat. Voin vain kuvitella kuinka pitkät ne viimeiset yhdeksän kuukautta sitten joskus ovat… Ehkä hieman täpinöissämme sitten olemme.
Mutta jälleen pää pois pilvistä ja takaisin arkeen. Pitkä on urakka edessä. Seuraavaksi meidän raapustettava ”Intended Parents Profile”. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.