Kolmas päiväni kotirouvana
Olen nyt kolmatta päivää kotona vauvojen kanssa yksin. Palasimme Kaliforniasta viime perjantaina ja maanantaiaamuna mieheni palasi konkreettisesti töihin. Hän on siis tehnyt lähes 100% päivää koko Amerikan reissun ajan etänä, joten siinä mielessä hyppy ei ole iso.
Vaikka onhan se kyllä ihan todella iso! Viimeiset pari kuukautta ovat menneet hyvin sosiaalisesti. Ensimmäinen viikko Kaliforniassa Jenniferin perheen ja Airbnb-hostini kanssa, sitten mieheni saapuminen, vauvat ja sairaalassa olo. Tämän jälkeen perhe-elämä nelistään, jossa Jennifer piipahteli harva se päivä ja sitten lopuksi myös mieheni vanhemmat. Ja nyt yhtäkkiä onkin hiljaista.
Hiljaisuuden rikkoo satunnainen itseskely ruoan tai sylin perään tai vatsanpurujen vuoksi. Tuninaa ja ähinää, kun ihmetellään maailmaa. Äitin jutustelut pienokaisille.
Kolmas päivä aukeaa upean aurinkoisena. Mieheni lähti juuri töihin ja itse sain juuri aamupalat syötyä. Kolme tuntia on edellisestä syömisestä ja on vain ajan kysymys milloin makkarista aletaan ilmoittelemaan nälästä. Harvoja ovat nämä kerrat, että olen saanut pullon lämmitettyä etukäteen ja se odottaa tuossa edessäni valmiina nälkäiselle suulle. Tähän siis aukeni hyvä sauma kirjoittaa vähän blogia, joka on kieltämättä jäänyt vauvaelämän jalkoihin.
Tällä hetkellä elämän priorisointi on seuraava:
- Vauvat ja kaikki siihen liittyvä. Syötöt, vaipatukset, sylitykset. Pullojen (kymmenien!!), vaatteiden, rättien pesu, sterilisointi, korvikkeen valmistaminen.
- Omat perustarpeet kuten syömiset (so. ruoanlaitto), nukkuminen, suihku (nämä eivät ole nykyisn itsestään selvyyksiä vaan nekin pitää ajatuksen kanssa hoitaa, muuten unohtuvat).
- Kodinhoito (yöks!), siivoilu, astiat, vaatteet, kaupassakäynti.
- Oma hyvinvointi, ulkoilu, liikunta, ystävät, telkkari (so. Huippujengi Katsomosta).
- Blogi
- Muut, mitkä?
Viimeiset päivät rahkeet ovat riittäneet kolmoseen saakka, pikkuisen nipistetty neloseen. Yritän saavuttaa koko listan, mutta se vaatii hieman ponnisteluja. Siis ihan oikeasti. Jotenkin tässä jatkuvassa pienessä univajeessa nuo ”pakolliset” asiat saan kyllä tehtyä, mutta kaikki ekstra vaatii vähän lisää. Väsähtäneenä on niin helppo unohtua sohvan pohjalle surffaamaan turhia. Mielummin käyttäisin senkin ajan raikkaaseen ilmaan.
Sillä olen päättänyt tänään lähteä seuraavan syötön jälkeen rattaiden kanssa ulos paikalliselle kuntoradalle (siis metsätie, jonka varrella on kuntolaitteita jne).
Energistä keskiviikkoa kaikille! Kuvia meidän vauva-arjesta, sekä perusteellisempaa postausta kotimatkasta tullee piakkoin! Mutta niin, prio 5…
—
Ps. Ja ettei kaikki kuulosta liian idylliseltä, niin vauvat sitten heräsivät nälkäisinä lähes yhtä aikaan. Kaksi nälkäistä, yksi äiti = ei kiva. Toinen ahmi niin nopeaan, että pulautti syönnin jälkeen kaarella äitin ja sohvan päälle. Toisella oli jäätävä kasa tavaraa vaipassa…
Nyt ulos! :)