Lähtölaskenta blogin loppumiseen!

Olin kirjoittanut jo useammankin raakileen luonnoksiin ja miettinyt mahdollisia aiheita meidän monikkoperheen elämästä. Olin jo alustavasti päättänyt jatkaa bloggailua ainakin toistaiseksi. No, minä olen nopeiden ja usein hyvin yllättävien päätösten nainen ja tälläkin kertaa heitin hommat aivan päälaelleen ja päätin lopettaa blogini.

Miksi tulin tähän päätökseen? Sitä on vaikea sanoa. Yhtäkkiä vain tuntui siltä ja (valitettavan) usein teen asiat tunteen perusteella, en järjen. Sijaissynnytysprosessimme on ollut loppusuoralla jo pidemmän aikaa ja nykyään elämme melko tavallista, kiireistä, itkun- ja nauruntäyteistä kaksosperheen elämää. Blogi luonnostaan on alkanut tulla tiensä päähän, matkamme perheeksi alkaa olla lopuillaan.

Teitä ihania lukijoita näyttää Google Analyticsin mukaan blogissa käyvän vielä säännöllisesti ja menneen syksyn aikana muutama postaus on saanut minulle hyvän jopa yli tuhannen klikkauksen määrän yhden päivän aikana! Sähköpostiviestejä olen saanut myös aina silloin ja kiitänkin jo nyt kaikkia lukijoita, kommentteja, meilejä ja sydäntykkäyksiä! Se oikeasti on tämän jutun ydin ja ihanuus – se vuorovaikutus! <3

Kuten postauksen otsikkokin sanoo, tämä ei ole se viimeinen postaus ennen kuin blogi hiljenee vaan lähtölaskennan aloitus. Tulen kirjoittamaan vielä kymmenen postausta, joista viimeisessä – kymmenennessä – komeilee oma kuvani ja nimeni. Niin kuin aikoinaan lupasin. 

Näiden reilun parin vuoden aikana olen myös tainnut lupailla kirjoittaa yhtä sun toista. Nyt olisi viimeinen mahdollisuus toivoa, mitä haluaisit minun vielä kertovan sijaissynnytysprosessista, matkastamme perheeksi tai meidän nykyisestä perhe-elämästämme!