Meidän arkea osa 1: Suloisia unia
Olen jo pitkään (siis aivan lapsien syntymästä saakka…) suunnitellut postaavani jotain meidän elämästä, meidän kaksosarjesta. Postaus on aina jäänyt muiden aiheiden ja kiireiden jalkoihin, osaksi myös sen vuoksi, että koko arjen tiivistäminen yhteen postaukseen alkoi paisua liian pitkäksi. Nyt olen sitten lopulta päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja myös jakaa nämä arkipostaukset muutamaan pienempään osaan ja saada ne ulos blogiin.
Vauvat ovat kutakuinkin kolme kuukautta ja nämä arkipostaukset kuvaavat siis elämäämme juuri tällä hetkellä. Voisin yrittää laittaa seuraavat arkikuvaukset vauvojen ollessa puolivuotiaita ja siitä taas muutaman kuukauden päästä uudelleen. Vauvathan kehittyvät koko ajan ja niin myös meidän arkemme muuttuu siinä mukana. Nämä arkikuvaukset ovat sitten itsellenikin kiva muisto myöhemmin, kun mitään vauvakirjaa ei meillä pidetä sen kummemmin.
Tervetuloa kurkistamaan meidän arkeemme! 🙂
Aloitan Meidän arkea – sarjan niinkin ”väsähtäneesti”, kuin nukkumisella. Miten meillä nukutaan kolmen kuukauden iässä? Ensinnäkin, vauvamme nukkuvat meidän makkarissa Finnish Baby Boxilta tilaamissani äitiyspakkauksen pahvilaatikoissa. Kyllä vain, pahvilaatikoissa. Ostimme jo joulun aikoihin oikeat pinnasängyt, mutta totesimme niiden olevan tarpeettomat suuret pikkuisille vauvoille tässä alkuvaiheessa. Päätimme kokeilla äitiyspakkauksen laatikoita ja ne olivat juuri passelit! Laatikoiden alle meni sopivasti tuollaiset pinottavaksi hyllyksi tarkoitetut irtopalat.
Vaikkei meidän versioilla kauneuskilpailuja voiteta (se menköön Solitairelle, katsokaas miten kaunis!) , niin nuo Jenkeistä ostamamme lastensängyn kokoiset lakanat peittävät kivasti laatikon reunat ja korjaavat enimmän ”laatikkouden”. Kuvassa näkyvät täkit ovat myös Amerikan tuliaisia ja ne yleensä laitamme laatikon pohjia ja reunoja pehmentämään, vauvat kun nukkuvat laitetaan nukkumaan useimmiten kyljellään (he tosin möngertävät itsensä selälleen lähes joka yö).
Ensimmäiset viikot tuskailimme himmennettävän valon kanssa. Koitimme erilaisia viritelmiä sängyn alle piilotetusta lampusta, yövalosta ja mieheni organisoi myös hieman monimutkaisemman systeemin, mutta lopulta monet parhaat asiat ovat supersimppeleitä! Ystäväni oli ostanut veljenlapsilleen tuollaisen yövaloprojektorihommelin, mutta lasten äiti arveli yhdestä lampusta tulevan vain riitaa, joten ystäväni antoi sen meille. Se on aivan loistava keksintö! Vauvojen sängyn yläpuolelle heijastettu kuva pitää huoneen hämäränä, mutta tuo juuri sen verran valoa vauvojen kohdalle, että näen heidät hyvin vain kurkkaamalla. Myös vauvat jäävät yleensä yösyötön jälkeen kuvaa hiljaa tuijottamaan ja noita kuvia on noin kymmenkunta erilaista.
Vauvat nukkuivat tähän viikkoon saakka maksimissaan neljä tuntia yhteen putkeen, kunnes tällä viikolla tapahtui ihme – kuusi tuntia! Nyt he ovat nukkuneet viimeiset neljä yötä ensimmäisen välin kuusi tuntia (noin 21-03) ja siitä jälleen kolmen tunnin välein he vaativat ruokaa. Minä yleensä hoidan yösyötöt ja mieheni ottaa aamun ensimmäisen vuoron ennen töihin lähtöään. Tuo kuuden tunnin (tai no hieman vähemmän, koska harvemmin me olemme sängyssä vielä tasan yhdeksältä..) yhtämittainen nukkuminen on kyllä tehnyt ihmeitä myös äidille, kannatan! :) Ja siis olemme tooooodella onnekkaita (koputan puuta niin maan mahdottomasti), että yöaikaan vauvat ovat lähes poikkeuksetta hiljaisia, he joko nukkuvat tai sitten köllöttelevät – hiljaa.
Vauvat nukkuvat tavallisesti pitkähihaisissa bodyissa ja Jenkeistä ostamissamme unipusseissa (swaddle), jonka voi laittaa joko kädet ”sidottua” kapalon sisään tai jättää ne vapaaksi. Ensimmäiset viikot kapaloimme vauvat käsineen, mutta melko pian he vaativat saada kätensä vapaiksi ja nyt ne toimivat siis unipusseina. Pussit käyvät pian pieniksi ja olemmekin osittain jo siirtyneet lyhythihaiseen bodyyn ja yöpotkupuku – komboon. Äitiyspakkauksen mukana tuli myös yöpuvut, niitä emme ole vielä kokeilleet. Ehkäpä nyt kesän korvalla ja lämpötilojen noustessa ne ovat hyvät. Me emme varsinaisesti käytä peittoja, ainoastaan nuo viltit ovat hieman peittämässä pieniä jalkoja (ja tuomassa pesän tunnetta) ja sillä vauvoilla yleensä on pitkähihaiset unikamppeet.
Meillä ei vielä osata nukkua kunnon päiväunia. Vauvat yleensä torkkuvat pitkin päivää tuon yllä olevan ensimmäisen kuvan mukaisesti. Nuo tikatut viltit saimme synnytysosastolta; ne olivat paikallisen marttakerhon ompelemia ja kaikki vastasyntyneet sellaisen saivat. Ihana perinne! Yleensä typykkä saa nukuttua pidemmän pätkän päiväsaikaan, mutta poika ei malta millään. Rattaissakin torkahdetaan vain hetkeksi ja loppuaika yritetään kiinnostuneesti kurkkia ulos (tai äitiä). Viimeinen syötönväli hereillä onkin sitten melkoista kitinää ja kätinää väsyneen pojun kanssa. Mikäli tilanne ei korjaannu itsestään, niin sitten pitää yrittää vähän enemmän tosissaan päiväunikulttuuria meillekin. Se voisi tehdä terää minullekin.
Vauvat heräilevät tavallisesti seitsemän-kahdeksan maissa ja uusi päivä ihmeellisyyksineen voi alkaa. Eli näin meillä nukutaan tällä hetkellä. :)