Meidän arkea osa 2: Pullorumba
Meidän arkea – postaukset saavat lopulta jatkoa! Kiirettä pitää, että saan kaikki arkipostaukset ulos ennen kuin lapset täyttävät neljä kuukautta. Kuten aiemmin uhosin kirjoitin, aikomus on näyttää arkeamme niin kuin se on vauvojen ollessa noin kolmen kuukauden ikäisiä.
Tänään vuorossa on unien jälkeen toinen elämän perustarve – syöminen. Miten meillä syödään? Otan esimerkkipäiväksi vaikka eilisen.
Vauvat menivät nukkumaan noin yhdeksän jälkeen ja heräsivät syömään kolmelta. Tällä kertaa ensimmäinen nälkäinen oli tyttö, mutta se vaihtelee yöstä toiseen. Vauvat saivat 150ml vettä ja tähän korvikejauhot, eli syömistä noin 160ml. Molemmat ahmivat lähes pullon tyhjäksi, pohjalle taisi jäädä parisenkymmentä. Seuraavan kerran nälkä yllätti nukkujan vähän ennen seitsemää. Jälleen samanmoinen annos. Tästä lähtien vauvat syövät melko tarkkaan kolmen tunnin välein – lapsentahtisesti. Mikäli toinen pienistä ei heräile syömään puolen tunnin sisään toisesta, sitten herätetään. Yleisesti ottaen vauvelit ovat olleet melko hyvin rytmissä. Silloin tällöin jompi kumpi jättää syömisen väliin ja nirsoilee vain esim. 50ml. Hän vaatii apetta sitten kahta kauheammin muutaman tunnin jälkeen.
Tällä hetkellä vauvat saavat tuon 150ml+korvike, paitsi puolilta päivin vauvat saavat hieman pienemmän annoksen, noin 110ml+korvike, kun annan tähän settiin D-vitamiinin ja rautatipat. Tällä varmistan, että koko hoito menee kurkusta alas – ja 90% menee. Tuo korvikkeen määrä on hissukseen noussut, kun tulimme Eurooppaan se oli vielä noin 90ml hujakoilla, siitä nostimme 120-130ml ja nyt ollaan 150ml. Se ilmeisesti sitten nousee kunnes aloitamme kiinteät.
Meidän syöminen on melkoista pullorumbaa. Kaksi täysin pulloruokinnassa olevaa vauvaa vaatii pulloja – paljon. Yllä olevasta kuvasta saa hieman osviittaa, tosin tuo kuva on kuukauden vanha ja olemme joutuneet korvaamaan noita pienempiä noin 130ml vetäviä pulloja isommilla. Sekä myös ykköstutteja kakkosilla.
Käytetyt pullot pestään kerran päivässä (ja lähes kaikki pullot menevät reilussa vuorokaudessa) ja siihen saakka ne likoavat miedossa pesuvedessä. Steriloimme nykyään pullot höyryuunissa ja ilo olikin melkoinen, kun tajusimme sen toimivan loistavasti tähän tarkoitukseen (käyttöohjeissa oli erikseen ohjeet tuttipullojen sterilointiin – 8min 100 asteen höyryssä ja sitten 2min 100 asteen kiertoilmassa). Ei tarvitse keitellä tai mikrosysteemeillä värkätä. Kaikki pullot ja tilpehöörit on steriloitu noin kolmella pellillisellä.
Suurin osa pulloistamme on Philipsin Aventteja, sillä Jenkeissä halusimme eurooppalaisen merkin ja Avent oli ainoa, jonka tunnistimme. Alkuun myös käytimme Aventin mikrosterilointisettiä sekä Aventin pullonlämmittäjää. Nyttemmin olemme ostaneet / saaneet muita merkkejä, osa parempia, osa huonompia. Kaikkia käytetään ja kaikista syödään hyvin. Aventin pullojen eduksi lasken helppouden – pestä ja käyttää. Suuaukko on iso korvikejauheelle ja osia on vain neljä – pullo, tutti, korkki ja tuo tutin renkula. Joissain esim. koliikkia estävissä pulloissa on kaiken maailman härpäkettä, joita saa sitten pestä erikseen suunnitelluilla pulloharjoilla ja silmät ristissä koota yön pimeinä tunteina. Pläh. Aventin huonoksi puoleksi hinnan.
Ja nuo eriväriset pullot olivat mieheni toive, itse olisin mennyt ihan perusvalkoiseen. MUTTA – nyttemmin olen myöntänyt sen olevan hyvä juttu. Välillä vauvat ovat saaneet eri merkkistä korviketta (tytön vatsavaivojen aikaan), eri verran korviketta (kun pojulla oli vaihe ahmia selvästi tyttöä enemmän), jne. ja tälloin on hyvä olla omat värikoodit. Ja meillä ei syödä koskaan samasta pullosta saati tutista. Ehkä siinä vaiheessa, kun lapset tunkevat oma-aloitteisesti kaiken suuhunsa, ei vanhempienkaan tarvitse näistä välittää…
Meille on osoittautunut toimivammaksi keittää korvikevesi etukäteen (1-2h ennen syömistä, yöllä toki pidemmän aikaa etukäteen), jättää se jäähtymään kannen alla ja sitten ennen syömistä nopeasti lämmittää se ruuminlämpöiseksi. Induktioliedellä lämmitykseen menee vain parikymmentä sekuntia ja joskus se on vielä lämmintä keittämisestä, eli ruoka saadaan erittäin nopeasti sitä kiljuvaan suuhun! Kylmässä myös pidetään varalla keitettyä vettä, mikäli lämmitys menee liian kuumaksi. Joka ruoan välissä keitän uuden veden, että se on tuoretta.
Reissuille olen laittanut steriloituun (lue: höyrystettyyn) alumiinipulloon keitettyä vettä, ja yleensä ensimmäiseen syöttöön vesi on vielä lämmintä, mutta jo toisessa jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Alkuun podin tästä huonoa omaatuntoa, mutta nyttemmin olen oppinut, ettei yli 2kk vauvan korvikemaitoa tarvitsisi edes ruuminlämpöiseksi lämmittää. Ostin kuitenkin vastikään vauvoillle tarkoitetun termarin, sillä onhan se ruuminlämpöinen maito varmaan paremmalta maistuvaa kuin huoneenlämpöinen. Mene tiedä…
Kaksoselämässä ei riitä syliä aina molemmille, halusi niin tai ei. Meillä toinen syö sitterissä istuen ja toinen sylissä, tätä vaihdellaan tilanteesta riippuen. Tosin nyt mummon ollessa kylässä syliä löytyy onneksi vähän enemmän. :) Olen myös huomannut, että tyttö on syönyt jopa paremmin sitterissä. Hänen syöminen on piiiiitkä prosessi, jossa mietitään ja katsellaan leluja välillä. Kun aikuinen ei ole siinä hoputtamassa ja pulloa suussa pyörittelemässä syömisen stimuloinniksi, syö hän kaikessa rauhassa yleensä pullon tyhjäksi. Pojan syöminen taas on hyvin suoraviivainen juttu: pullo suuhun, viisi minuuttia ja pullo on joko tyhjä tai loppu ei maistu.
Korvikkeista vielä sen verran, että keskustelin tästä lastenlääkärimme kanssa ja kyselin hänen mielipidetään parhaaseen ravintoon. Hän kertoi itse joutuneensa käyttämään kolmen lapsensa kanssa lähinnä korviketta ja lastenlääkärinä sanoi, että kaikki merkit ovat hyviä, kunhan ne ovat vain tarkoitettu ensimaidoksi. Hänen mukaansa korvikkeetkin ovat iso bisnes ja erilaisilla hienouksilla pyydetään korkeampaa hintaa, vaikkei vaikutusta juurikaan ole.
Itse olenkin vaihdellut merkkejä lähes koko ajan, kaikki tarjolla olevat on jo kokeiltu. Ihan vain, että vauvat tottuvat eri makuihin, mutta myös hajautamme riskiä, että jossain tietyssä merkissä ei ole jotain tarvittavaa tai on jotain liikaa. Varalla meillä on aina ihan perusedullista merkkiä ja sinne väliin sitten syödään kalliimpia merkkejä, biomerkkejä, jne. jne. Toistaiseksi vauvat ovat olleet terveitä, syöneet hyvällä ruokahalulla ja kasvaneet hyvin, eli siinä mielessä rohkaisevaa palautetta tästä strategiasta on tullut. :)