Minä aion kirjoittaa kirjan!
Boom. Siinä se on. Sanottu ääneen, mustaa valkoisella. Minä aion kirjoittaa kirjan, minusta tulee siis kirjailija. No joo, kirjailija – titteliin vaaditaan ehkä enemmän kuin yksi teos, mutta sallittakoon pieni liioittelu tässä haaveilun lomassa.
Kahvia, kiitos! – blogissa haaveiltiin jokin aika sitten ja kehotettiin sanomaan haaveet ääneen. Silloin ne nimittäin paljon todennäköisemmin myös toteutuvat. Itselleni on myös viime aikoina muodostunut tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi kliseinen fraasi Carpe diem, tai YOLO – niin kuin sitä nykyään kutsutaan – kerranhan täällä eletään, joten miksei siitä yrittäisi ottaa kaikkea irti?!
Aivan liikaa me painitaan ”ei musta oo siihen”, ”entä jos se meneekin pieleen”, ”mitä muutkin ajattelee” – tyyppisten rajoittavien ajatusten kanssa. Mitä sitten, jos se ei lopulta toteudukaan? Jos ei koskaan edes yritä, ei voi edes tietää. Ja epäonnistunutkin yritys on yritys – ja se on usein se tärkein asia näissä haaveissa. Olen ainakin yrittänyt. Uskaltanut. Enkä vain turhautunut oman saamattomuuteni tai epävarmuuteni kanssa.
Niin ja mistä minä sitten sen kirjan aion kirjoittaa? No tästä matkastamme perheeksi, luonnollisesti. Blogissa on pari kertaa satunnainen lukija asiasta maininnut ja kieltämättä, olen sitä itsekin miettinyt. Olisihan se hienoa saada tämä matka kansiin, siis ihan konkreettisesti eikä vain täällä bittiavaruudessa. Otsikko minulla on jo (ja se muuten ei ole ”Matkalla perheeksi”). Ja juonikin pitkälti selvillä, kuten sinä – blogini lukija varmasti tiedät. 😉 Enää pitäisi saada koko homma kansiin.
Tällä hetkellä minulla ei meinaa riittää aikaa edes blogin kirjoittamiseen, mistä revin siis ajan kirjaan? No, enhän minä helpoksi tätä urakkaa sanonutkaan, joten tämä ja monta muuuuta asiaa, kuten ”kuinka julkaista kirja?”, pitää nyt sitten selvittää ja järjestellä.
Haaveiden täytteistä viikonloppua!