Odottavan aika on pitkä

Aikamme paratiisissa alkaa tulemaan kohti loppua. Tai kyllä se itse asiassa loppui jo eilen, kun vene irtaantui Bora Boran resorttimme laiturilta kohti lentokenttää ja Tahitia. Ensin neljä aurinkoista päivää Moorealla ja toiset totaalisen laiskat neljä päivää Bora Boralla ovat ohi ja viime yön punkkasimme Tahitin lentokenttämotellissa.

Tätä kirjoittaessa odottelemme tylsistyneenä lentoamme seuraavaan kohteeseemme, joka on Auckland, Uusi-Seelanti. Uudet seikkailut, täältä tullaan! Luvassa on ainakin Rotoruan kuumia kylpyjä, Waitomon luolajokia ja loistematoja, Tongariro – vuoren valloitusta ja Wellingtonin kulinarismia. Niin ja resorttimajoitus vaihtuu leirielämään.

Odottavan aika on myös pitkä sijaissynnyttäjän suhteen. Viimeisin tieto olisi, että toimistolla saattaisi olla joku sopiva Kaliforniassa. Saamme tietoa jossain vaiheessa lisää, toivottavasti jo tällä viikolla. Sijaissynnytystoimistollamme on sivutoimisto San Franciscossa, mutta en tiedä vielä miten kalifornialainen sijaissynnyttäjä asioi hedelmöitysklinikkamme kanssa, joka kuitenkin sijaitsee Portlandissa. En voinut olla miettimättä, että mikäli Ruthin kanssa olisimme voineet jatkaa, olisimme varmaan saaneet jo sopimukset tehtyä ja pian valmiina aloittamaan hänen hoitonsa. No joo, tämä nyt on NIIN turhaa jossittelua, että lopetan sen samantien.

Nyt toivottelen sinne Eurooppaan hauskaa aprillipäivää! Me olemme täällä Polynesiassa olleet Suomea 12 tuntia jäljessä ja kuuden tunnin lennon jälkeen Aucklandiin laskeuduttua yhtäkkiä 11 tuntia edellä. Eli käytännössä menetämme yhden päivän siltä seisomalta, ei ole edes aprillipila! 😉