Olympialaiset tulivat. Ja menivät – eli saako vauva katsoa TV:tä?
Vauvoillamme on oma leikkipaikkansa, jossa he treenaavaat vatsallaan tai katselevat leluja DIY – mobilesta (joka on rakennettu miehen vatsalihastreenihärpäkkeestä). Tilasimme jo ennen vauvojen syntymää kuntosaleille tarkoitettua metri x metri- kokoisia jumppamattopaloja, joiden materiaali on mukavasti napakkaa mutta hieman kimmoisaa. Alun perin ajatus oli käyttää sitä myös kotijumppiin ja vaikka kotijumpat ovat jääneet käytännössä kokonaan pois, ainakin matto toimii loistavasti vauvoille.
Leikkipaikka sijaitsee siis olohuoneessa, kutakuinkin television edessä. Itse en katso televisiota oikeastaan laisinkaan; paikallinen tapa synkronoida äänet tekee elokuvien katselusta täyttä tuskaa. Voitte kuvitella kuinka nautinnollista on katsoa (ja kuunnella!) Matt Damonia, Jennifer Lawrencea tai Johnny Deppia taaplaamassa jollain ihan muulla äänellä kuin omallaan, yök.
Alkuviikosta laitoin tavoistani poiketen telkkarin päälle olympialaisten kunniaksi. Katselin mielenkiinnosta rugbyn naisten olympiafinaalia, kunnes jossain vaiheessa ihmettelin, että mitenkäs meidän vauvelit ovatkin viihtyneet niin hyvin lelujensa kanssa? Yleensä puolen tunnin sisään alkaa kuulumaan kiljahduksia, ulinaa tai muuta tylsistymiseen viittavia ääniä.
Molemmat katselivat silmät suurina televisiota. Poika vatsallaan, tyttö kyljellään. Täysin tyytyväisiä. Hiljaa.
Hmm… tämä tuntuu ihan liian hyvältä ollakseen totta. Näin jo itseni laittamassa television päälle, aina kun tarvitsisin rauhallisen hetken laittaa ruokaa tai muuta vastaavaa. Ja tässähän olisi mahtava tapa viettää rauhallisia aamupäiviä seuraava pari viikkoa, katsella aamukahvin kanssa olympialaisia, koko porukka.
Sitten katselin uudelleen vauvojani. Molempien silmät lähinnä näyttivät seisovan päässä ja he tuijottivat ruutua kuin hypnoosissa. Onkohan se sittenkään turvallista?
Ja jälleen uusavuton äiti alkaa googlaamaan (tästäkin aiheesta on muuten luonnoksissa postaus… ehkä myötähäpeä itseäni kohtaan sallii sen jossain vaiheessa jopa julkaista). Ei tarvinnut kuin ensimmäistä linkkiä katsoa ja kävi hyvin selväksi, että ei – vauvalle televisio ei ole sopiva virike. Mm. seuraavien vuoksi:
-
TV:n informaatiosyöte on liian nopeatempoista vauvan kehittyville aivoille, eikä vauva pysty vastaamaan siihen ”vuoropuheluna”.(esim. Pempek et al. ”Infant responses to sequential and linguistic distortions of Teletubbies.”, 1/2007.)
-
TV:n katselun – jopa erityisesti vauvoille tarkoitettujen ohjelmien – on osoitettu olevan yhteydessä hitaampaan puheen kehitykseen (esim. Zimmermann et al. ”Associations between Media Viewing and Language Development in Children Under Age 2 Years”, 10/2007)
-
TV:n katselu vähentää lasten leikkimistä ja vuorovaikutusta esimerkiksi sisarien kanssa ja sen uskotaan edesauttavan myöhempää ylipainoa, keskittymishäiriöitä sekä aggressiivisuutta (esim. Christakis et al. ”Early Television Exposure and Subsequent Attentional Problems in Children”, 4/2004).
-
TV:n katselun on osoitettu laskevan melatoniini-hormonin määriä lapsissa, jonka aivot saattaavat tulkita väärin johtaen liian varhaiseen puberteetin alkuun! (esim. R. Salti et al ”Age-dependent association of exposure to television screen with children’s urinary melatonin excretion?”, 1/2006.)
Toki tässä, niin kuin muissakin lapsiin liittyvissä asioissa, on syytä pitää järki päässä. Varsinaisesti haitallista TV:n katselu on varmaan, jos lapset istuttaa sen eteen tuntikausiksi päivittäin. Mutta kyllä meidän olympia-aamut nyt loppuivat ennen kuin varsinaisesti alkoivatkaan, sen verran vakuuttavaa tutkimustietoa löytyi ihan pienelläkin kaivamisella.
Tai ehkä siirrän vauvat yksinkertaisesti pois telkkarin edestä, otan sen kupin kahvia ja uppoudun vaikka jousiammunnan kiehtovaan maailmaan. :)
Olisi kiva kuulla teidän muiden mietteitä lasten telkkarin katselusta, vai olenko minä itse nyt se paljon pelkäämäni fundamentalistimutsi?!?!