Onnea ja vähän onnettomuuttakin
Maanantain tunteellisen ultraäänen jälkeen ajoimme San Franciscoon tapaamaan sijaissynnytystoimistoamme. Vaikka Portlandissa on heidän päätoimistonsa ja suurin osa työntekijöistä, niin San Franciscossa heillä on myös pieni toimisto. Halusimme jutella muutamasta asiasta, esimerkiksi kevään reissusta ja siihen valmistautumisesta, synnytykseen liittyvistä asioista, mutta myös Jenniferin kuluista.
Toimisto sijaitsee kivalla paikalla, lähellä keskustaa ja rantaa. Meidät ottivat vastaan ystävälliset Amy ja Mariah, sekä oma case managerimme Heidi liittyi keskusteluun Skypen välityksellä. Juttelime tovin meidän tämän hetkisestä tilanteesta, yhteydenpidosta ja miten kaikki näyttää todella hyvältä juuri nyt. Sitten keskustelimme seuraavista vaiheista ja miten valmistautua parhaiten kevääseen. Saimme majoitus- ja muita vinkkejä sekä ranskalaisen pariskunnan yhteystiedot, joilta kysellä lisää (ja saada myösvertaistukea! :)).
Kysyimme myös Jenniferin menetyistä palkoista, joita olimme maksaneet jopa tuhat dollaria lokakuussa. Opimme, että Yhdysvalloissa ei raskauden aikaisia poissaloja makseta työnantajan puolesta ja sillä ne tulevat meidän maksettaviksi. Olimme yllättyneitä, mutta tämä kuulema on normaalikäytäntö, ellei työnantaja erikseen (omasta pussistaan) niitä maksele. Jennifer oli raskauden alkuvaiheessa pari viikkoa poissa ja parhaillaankin tekee lyhennettyä viikkoa, koska hänen työnsä sisältää paljon seisoskelua. Olimme tietoisia, että osa menetyistä palkoista tulee meidän maksettaviksi, mutta että ne päätyvät lyhentämättöminä meille, sitä emme olleet ymmärtäneet. No, mikäli kaikki menee nyt niin hyvin kun tähänkin saakka, mahtuvat nuo lisäkustannukset suunniteltuun budjettiimme.
Pienenpieni pilvi taivaalle ilmestyi palattuamme autollemme – ikkuna säpäleinä ja takapenkki tyhjennetty. Argh! Onneksi passit, lompakot, kännykät olivat mukanamme, ja isot matkalaukkumme olivat takakontissa, joita rosvot eivät ilmeisesti ehtineet napata mukaan. Takapenkiltä lähti mieheni työreppu, jossa oli miehen pari läppäriä, iPad, kuulokkeet, takki ja muuta sellaista. (Miehen kommentti: ”no, eipähän tarvitse tehdä enää töitä tällä reissulla”). Onnea onnettumuudessa oli myös, että olimme joka tapauksessa juuri lähdössä palauttamaan autoa takaisin lentokentälle, eli mitään ekstrasäätöä ei tuosta rikotusta ikkunasta koitunut autonkaan kannalta.
Kävimme pikaisesti poliisilaitoksella, jotka pyysivät meitä tekemään raportin netin kautta ja seuraavaksi soitimme vakuutustoimistollemme, ja hyvinä uutisina saimme varmistuksen, että meillä on hyvät limit varkauksille ilman omavastuuta. Eli kaikenkaikkiaan tämä varkaus ei paljoakaan meihin ja lomaamme vaikuttanut. (Tai sitten se ultraääni vaan edelleen oli sekoittanut molempien päät, että pystyimme ottamaan kaiken niin chillisti…). :)
